Terveisin Kotiäiti

Tämän aamun postaus jää hyvin vähäiseksi. Käytin aamuni nimittäin tärkeisiin valtiollisiin aiheisiin. Lievästi sanoen vereni kiehahti herra pääministerin fiksuista mietteistä, joten päätin kirjoittaa hänelle henkilökohtaisen sähköpostin. Uskon, että herra Kataisen roskapostitunnistin siirtää sähköpostini oitis roskakoriin. Tiedän, ettei herra pääministeri tule koskaan näkemään kirjallista lahjakkuuttani. Tiedän, ettei herra pääministeri koskaan vastaa sähköpostiini. Liitän sen kuitenkin tähän teidän iloksenne ja lupaan pitää ajan tasalla siitä, vastaako Herra IsoHerra allekirjoittaneelle koskaan. Tuskin. Mutta ainakin saan paistatella päivän siinä uskossa, että tein taas kerran muka jotain tärkeää. Ja voin olla myös ylpeä siitä, että sain vitutuksestani huolimatta pidettyä tekstini asialinjalla ilman kirosanoja tai nimittelyjä.

Päivänne ratoksi, suorana Kotiäidiltä, vaatimaton kirje herra Kataiselle.

Avoin kirje pääministeri Kataiselle                                                                      14.11.2012

Haluan ensimmäiseksi kertoa, että tähän mennessä olen suhtautunut teihin ja kommentteihinne neutraalisti.  Olen kokenut, että käsittelette asioita, jotka eivät suoraan kosketa tai vaikuta elämääni.  Lisäksi, en ole kovinkaan kiinnostunut politiikasta, joten olen katsonut parhaaksi pitää suuni kiinni asioista, joista en tiedä. Tätä samaa nyt toivoisin teiltä.

Nyt nimittäin olette nostaneet esille asian, joka koskettaa minua ja lukuisia muitakin suomalaisia naisia. Olette esittäneet asian niin, että suomalaiset äidit viihtyvät kotona liian pitkään ja asialle tarvitsisi tehdä jotain. Äitien tulisi mennä edes pätkätöihin, jos vakituista työtä johon palata, ei ole. Tahtoisin nyt kiinnittää huomionne muutamaan asiaan ja antaa tähän kotiäidin näkökulman.

Minulla on vakituinen työpaikka, ollut jo neljä vuotta. Minulla on myös kolme lasta, pian kaksi täyttävä esikoinen ja kesällä syntyneet kaksoset. Tällä hetkellä olen siis äitiyslomalla.

Äitiyslomaani on jäljellä vielä ensi elokuuhun saakka. 

Olen tehnyt jo alustavasti hieman laskelmia, jotka ovat suuntaa- antavia, mutta kuitenkin kohtuu kylmiä faktoja.

Olen yötyöntekijänä eräässä ruokapaikassa. Tienaan sieltä kuukaudessa verojen jälkeen noin 1200 euroa. Mieheni tulot mukaan laskettuna lasten hoitopaikkaan menisi kuukaudessa noin 300 euroa. Kelan sivuilla laskettuna emme ole oikeutettuja hoitotukiin tulojemme suuruuden ja hoitomaksujen pienuuden mukaan.

Meillä on tällä hetkellä yksi auto.  Työmatkani on 50 kilometriä suunta, joten talouteemme tulisi ostaa elokuuhun mennessä toinen rahareikä. Sellainen auto, jolla uskaltaa kyyditä kolmea lasta, maksaa halvimmillaan ainakin 600 euroa. Tällä hinnalla kyseessä ei kuitenkaan ole varsinainen helmi, joten se saattaisi tarvita vain liikennevakuutuksen, joka olisi noin 300 euroa vuodessa, jos on hyvät bonukset.  Jos tuon autosta jo koituneen 900 euroa jakaa jokaiselle kuukaudelle, on se 75€/kk. Tähän mennessä siis projektiin, jolla hyödytön kotiäiti saadaan töihin, on mennyt 375€/kk mukaan luettuna hoitomaksu. Sitten lasketaan mukaan ne todelliset kulut, eli bensa. Tankillisella saatan ajella viikon. Jos tänä päivänä, kuten ehkä vielä vuodenkin kuluttua tankillinen halvempaa bensaa maksaa noin 85€ (50 litran tankki, bensalitra 1,70). Neljä kertaa tuo summa. Tekee 340 euroa. Kuukaudessa tämä kaikki tekee 715 euroa. Enemmän kuin puolet palkastani. Silloin se on aika tarkkaan puolet palkastani, jos auton ostoon ja vakuutuksiin menevät rahat miinustaa. Joka tapauksessa, kuukausipalkastani jäisi käteen noin 600€.

Jos olen kotona lasten kanssa, meille riittää yksi auto eikä sellaista siis tarvitse ostaa. Säästöä.

Jos jään kotiin lasten kanssa, saan kuukaudessa 880,28€(miinus verot). Esikoisesta 484,20€/kk ja kaksosista 198,04€/lapsi/kk. 880,28€ siitä, että lapset saavat olla äitinsä kanssa kotona. Siitä, että äiti ei joudu ajamaan pitkää työmatkaa. 

Herra pääministeri, mitä luulette, kumman vaihtoehdon valitsen?

Itseäni ajatellen palaisin ilomielin työelämään, sillä kotona kolmen lapsen kanssa ollessa äidin sosiaalinen elämä jää vähemmälle. En tiedä, millainen kuva teillä on lasten hoidosta, mutta koen tekeväni täyttä työpäivää jo kotona. Kenelläkään kotiäidillä ei ole pieniä menninkäisiä, jotka siivoavat, pesevät pyykkiä, hoitavat lapset tai käyvät kaupassa. Tuon kaiken me olemme kuitenkin valmiit ja halukkaat tekemään taataksemme lapsellemme tasaisen lapsuuden puhtaassa ympäristössä. Teemme parhaamme, jotta pienistä ihmistaimista kasvaisi vastuuntuntevia aikuisia. On etu olla lapsen kanssa kotona tämän ensimmäiset vuodet, mutta myös raskasta. Korvatulehduksen sattuessa keskellä yötä se yö menee valvoessa ja seuraavana päivänä saakin lähteä lääkäriin. Äiti on nähdäkseni ympärivuorokautisessa päivystysvuorossa, ei hän laiskottele. 

Kiinnittäisin huomionne vielä päiväkoteihin ja yleensäkin hoitopaikkoihin. Jos jo nyt on hoitajista ja hoitopaikoista pulaa ja hoitajat ovat ylityöllistettyjä, minne saisin edes lapseni hoitoon? Tai muut äidit? Jos puheenne nyt nostattaisivat seuraukseksi sen, että jokainen kotiäiti innostuisi töihin, se ei olisi käytännössä kuitenkaan mahdollista hoitopaikkojen puutteen vuoksi.

Eli, pyytäisin teitä seurausten arvostelun sijaan etsimään varsinaista syytä. Mikä naapurimaassamme on paremmin, kun äidit voivat lähteä töihin? Pyytäisin teitä myös vilkaisemaan työttömyystilastoja. Työttömänä on muitakin kuin kotiäitejä. Oletteko lukeneet lehtiä? YT-neuvotteluja käydään, tehtaita lopetetaan ja työttömien määrä kasvaa. Niihin paikkoihin, joita on vielä tarjolla, palkataan ulkomailta tulleita ihmisiä, jotka suostuvat tekemään töitä minimipalkalla. Jos tuohon työttömyysjonoon astelisi vielä koko Suomen kotiäitirintama, ei tilanne kuitenkaan muuttuisi, tilastot vain näyttäisivät huonommalta.

 Kokoomuksen edustajat ovat riittävästi riepotelleet lapsiperheitä. Älkää turhaan ihmetelkö, missä on tulevaisuuden veronmaksajat, sillä tällä menolla kukaan ei enää uskalla lisääntyä.  Omalta osaltani voin tehdä kompromissin: mikäli te, herra pääministeri, kustannatte minulle koulutuksen korkeammalle alalle, olen valmis kouluttamaan itseni ammattiin, jossa työllistyn heti ja saan siitä sellaista palkkaa, että minun kannattaa mennä töihin. Olen jo kauan haaveillut urasta asianajajana ja olen valmis tekemään asian eteen jotain, jos löydän sponsorin tähän. Haluaisitteko te olla se?

Toivoisin, että ottaisitte tällaisia pieniä asioita huomioon, ennen kuin alatte huolehtia kotiäitien työllistymisestä. Ja olkaa huoleti, me ihan oikeasti käytännössä katsoen olemme kokopäivätyöllistettyjä. Kaikki vain eivät ymmärrä sitä, ettei se oli kevyt kesäleiri.

Kunnioittavin terveisin

XxXxX XxXXX

kotiäiti