Aamun naurut?

Tai huvinsa kullakin, mutta kyseinen kuva sai ainakin kirjoittajalta itseltään vedet vuotamaan silmistä. Nauru oli sitä laatua, jota ei aivan heti saa loppumaan, joka meinaa tulla huutona, joka hytkyttää ruumista ja.... No, nauru pidentää ikää, eli illalla siinä yhdeksän, kymmenen aikoihin on hyvä hetki katsoa puoli huvittavia juttuja, kun ne tuntuvat aivan loistokkailta. Okei, kyllä tuo kuva nauratti taas kun kävin kopioimassa sen. Alkuperäinen julkaisija on facebookissa "Huumoripuolue"- niminen yhteisö. Osoite on https://www.facebook.com/huumoripuolue.

Voiko tämä pitää enempää paikkaansa? Ja hei, kattokaa ny tuon oikeanpuoleisen kissan ilmettä. NIIIIIN helppo samaistua!!!!

Edellisiltana Uhma oli taas hivenen haasteellinen. Aloin oikein miettiä asiaa ja sain käännettyä syyttävän sormen itseeni. Ulkoilut ovat olleet hivenen vähissä, tiedä sitten, minkä ihmeen takia. Niinpä tein lupauksen niin itselleni kuin lapsillenikin, että nyt aletaan oikeasti ulkoilla joka päivä jos keli vain suinkin tämän sallii. Tein mielessäni päivärytmiä. Ensimmäisen kerran ulos jo heti aamupalan jälkeen niin, että Murina ja Diiva saavat nukkua päikkärinsä ja Uhma on sen verran pirteä, että ei nukahda laudalleen. Toisen kerran Uhman päiväunien jälkeen niin, että kaksosten viimeiset päikyt osuvat tilanteeseen taas. Tuolloin myös mieheni tulee töistä, eli hän saa rauhassa kotiutua ja syödä, kun olen energialaumani kanssa ulkona.
Eilen sitten tuumasta toimeen. Kiersimme aamupäivällä pienen lenkin ja sen päätteeksi menimme läheiseen leikkipuistoon. Se idea sitten meni siihen, että laitoin Uhman keinumaan ja keräsin kaljapullon sirpaleita pienten lasten liukumäen juuresta ja keinun läheisyydestä. Oikeasti. Ihan sama, mikä ikäryhmä ja kuka moisen riemullisen idean olikaan saanut, mutta järkeä tuossa toiminnassa taas ei ollut esiintynyt. Pieniä sirpaleita oli myöskin tuon liukumäen alaluiskalla. Koska en kaikkia sirpaleita sitten saanutkaan kerättyä, soitin tietenkin kaupungille ja sieltä luvattiin hoitaa asia. Lenkin jälkeen kirjoitin asiasta vielä paikkakuntani face-sivulle, ettei jotkut vanhemmat veisi lapsiaan hetkeen sinne, Uhmallekin oli pieni pettymys asiasta kun ei päässyt enempää leikkimään.
Ensimmäisen ulkoilun päätyttyä Uhma söi ensimmäistä kertaa aikoihin koko lautasensa tyhjäksi, taisi hieman herättää nälkääkin. Murina heräsi kun päästiin kotiin, mutta Diiva jatkoi uniaan vaunuissa Uhman päiväuniin asti.
Iltapäivällä Uhman herättyä ja kaikkien syötyä puin jälleen kaikki kolme ja itseni. Kävelimme reilun tunnin lenkin, josta Uhma käveli itse viimeisen puolitoista kilmetriä. Viimeisillä metreillä alkoi väsymys loistaa pojan käytöksestä, mutta olimme jo niin lähellä kotia, että Uhman alkaessa huutaa, saattoi miehenikin kuulla sisälle, että nyt ne on tulossa.
Illalla kylvyn jälkeen Uhma halusi heti yöpuvun päälle. Sitten hän suunnisti sänkyyn pyörimään. Noin puoli yhdeksän aikaan hän halusi maitopullon ja valot pois. Varttia vaille yhdeksän hän oli nukahtanut. Lähes tuntia ennen, kuin normaalisti. Ulkoilu on ihmelääke, ihan loistava homma!! Ja tänään uusiksi. Itselleenkin tulee energisempi ja tyytyväisempi olo.

Diiva on nyt herännyt ja vaatii äidin kokonaisvaltaisen huomion, eli tämän aamun juttu jää nyt tähän. Jatketaan huomenna. Syrän!