Perusjaarittelua vailla punaista lankaa

Pikainen postaus ennen kuin nuo kolme apinaa hoksaavat että on aamu ja äitikin jo hereillä. Kaksi niistä tosin jo yritti jäädä hereille, ennen kuutta alkoi juttelu, naureskelu ja kääntyily. Eräs nimeltämainitsematon talonvaltias vain oli eri mieltä ja kävi sitkeästi välillä laittamassa tuttia suuhun, kunnes viesti meni perille. Yksikään lapsi ei herää ennen seitsemää, eikä ainakaan nouse sängystä. No, ehkä siinä tapauksessa jos on nukahtanut seitsemältä ja puoli seiskalta alkaa heräily, ei vaadita liikoja.

Nyt ollaan jännän äärellä. Kaappi on ladattu täyteen kahvipaketteja, omissa jemmoissa on kartsallinen tupakkaa ja sohvan kanssa on tehty diili, että se palvelee allekirjoittanutta tulevat yöt huomisesta alkaen. Mieheni lähtee sukuloimaan useamman kilometrin päähän ja tulee aikaisintaa sunnuntaina, joten päätin että nyt menee ravintola kiinni ja tarjoilu loppuu. Unimaito tarjoillaan, mutta yömaidoille voidaan sanoa heihei. Olen varautunut valvomiseen ja tahtojen taisteluun. Aion liimata/köyttää/kiinnittää pehmeän tyynyn seinään, sillä uskon jossain vaiheessa hakkaavani päätäni sellaiseen kiroten, miksi sellainenkin prässi piti aloittaa. Aamuyö neljän aikaan ei välttämättä muista tai usko siihen mielikuvaan, jossa saa joskus nukkua koko yön heräämättä. Todennäköisesti omista unistani jää hyvin vähäiset, ellei olemattomat, eli voin hyvin päivittää tänne unikoulun kuulumisia yön pimeinä tunteina. Saa nähdä, mitä tulee. Todennäköisesti kaksoset alkaa muutaman yön taistelun jälkeen nukkumaan täysiä unia. Miten käy äidille, sitä ei uskalla arvailla.

Diivalle puhkesi eilen ensimmäinen hammas. Pieni ja terävä, suloinen ja valkoinen. Ihana. Täsmälleen sama hammas mikä Murinalla puhkesi ensimmäisenä reilu kuukausi sitten. Aihetta epäilykseen kaksosuudesta on siis jälleen. Mutta erona veljensä hammaskasvatukseen, Diivan hammas vain tuli pienen päiväkiukun (ja tuo päiväkiukku on ihan normaalia nyt, kun yritys eteenpäin melkein onnistuu mutta on liian hidasta. Minkäs teet kun lapsilla on isänsä hermot) mukana, se ei edellyttänyt yövalvotusta. Tämä kolmen lapsen äitiys nyt hiukan aiheuttaa ajatuskatkoksia, olen yllättänyt itseni monesti tuijottamasta Uhman suuhun ja meinannut jo alkaa ääneen kauhistelemaan, että onpas jo monta hammasta, kunnes olen hoksannut että hei, se onkin Uhma kaksi vee ja sillä oli kaikki hampaat jo puoli vuotta sitten. Oho. Murinalla siis on edelleen ne kaksi.

Aamun kevennyksenä voinen kertoa miten eläinrakas todellisuudessa olen. Olen miettinyt monesti, missä kohtaa kulkee raja. Ilmeisesti rajaa ei ole.
Edellisyönä heräsin ääneen, joka kertoi kissan oksentamisesta. Nousin ja lähdin etsimään läjää, jonka siivota pois. Kiersin lähes kaikki mahdolliset paikat eikä mitään löytynyt. Eilen aamupäivällä petiäni tehdessä hoksasin patjan ja seinän välissä jotain. Kuivunutta kissanoksennusta. Toinen sankarini oli sitten oksentanut nukkuessaan vieressäni. Luojalle kiitos, että se ei ollut varsinaisesti osunut, mutta voin silti sanoa nukkuneeni kissanoksennuksessa. Pussilakana ja patjan lakana pesuun ja hyvä tuli. Oikeasti, ei edes vituttanut. Jep, todellinen puunhalaaja. Ei mahda mitään. Jos ette rakasta itseänne, rakastakaa ympäristöänne. Ja niitä jotka ilahduttavat ja aktivoivat päiviänne.

Kiitos sitten vielä itse kullekin, joka on käynyt lukemassa ja jakamassa edelliset postaukset. Viikon sisään blogissani on ollut melkein kolmetuhatta kävijää! Syrän jokaiselle, kuten myös kaikille palautteen antajille!