Olet nyt sivulla, jossa kaikki kerrottu on täyttä totta, joka sisältää välillä asiatonta tekstiä ja joka saattaa joskus aiheuttaa likaisen naurun lukijassaan. Kirjoittajan mielenterveys on tällä hetkellä koetuksella, mutta ei kuitenkaan kokonaan menetetty. Kuitenkin, jos tekstien pohjalta aletaan harkita oikeustoimia, voin hankkiutua syyntakeettomaksi. Kuka tahansa tässä talossa käynyt uskoo sen mahdolliseksi. Antoisia lukuhetkiä.

perjantai 8. helmikuuta 2013

Ajan tasalla

Olen aamuvirkku. Rakastan aamuja. Silloin kaikki on mahdollista ja muu maailma vasta heräilee, suurin osa vielä nukkuu. Ikävä kyllä myös Diiva ja Murina ovat hoksanneet saman asian ja lisäksi vaihtaneet yön ruokailutahtia siihen, etten osaa herätä ja nousta riittävän aikaisin. Ennätykseni viimeisen viikon ajalta on ollut se kun olen saanut koneen ja blogin auki, jolloin kaksosten huoneesta on alkanut kuulua Diivan "prrrrrrprrrrr bläbläbläb prrrprrr hihihihi prrrrrr". Kone kiinni ja neidin viihdyttäjäksi. Senkin puolesta aamut kyllä on aivan huippuja, kun jokainen lapsi on todellinen aurinko ja täynnä virtaa. Mutta niiden ei tarvitsisi olla sitä aamulla ennen seitsemää!! Eilen illalla he menivät nukkumaan vasta puoli yhdeksältä, eli jos tänä aamuna pienten uni riittäisi pidemmälle. Viimeisen viikon olen keekoillut aivan pihalla lähes puoleen päivään saakka, kun aamurutiinini ei ole päässyt puolta kahvikuppia pidemmälle.

Viime lauantaina Murinalle puhkesi hammas. Itse osasin odottaa sitä, vaikka saman viikon tiistaina neuvolatäti olikin todennut, ettei ikenet pullistele tai muitakaan merkkejä ole siitä, että hampaita olisi tulossa. Annoin Murinalle luvan purra tuolla pienellä piikillään neuvolatätiä seuraavalla käynnillä. Kun sitä piikkiä ei pitänyt hetkeen olla tulossa. Nih. (Luulen omaavani pienen asennevamman uutta neuvolatätiä kohtaan. Hän on mukava ja kiltti, mutta rakastin vanhaa, jonka vastaanotolla ehdin/mme käymään viimeisen puolitoista vuotta, ensin Uhman, sitten vatsani ja lopulta kaksosten kanssa. Asennevamma on itse kasvatettu ja yritän päästä siitä eroon.)
Diiva pääsee jo täydelliseen konttausasentoon ja on päässyt sen avulla jo sängyssään eteenpäin. Jokainen osaa varmaan kuvitella, miten koomiselta tuollainen alle seitenkiloinen, melkein 65senttinen paketti näyttää kun oikein yrittää viuhtoa menemään. Suloiselta ja aika koomiselta. Se vain, että tiedä sitten kenen luonteen perinyt tyttö menettää hetken yritettyään hermonsa, kun ei pääse liikkeelle niin kuin haluaisi. Ponnistelu näyttää samanlaiselta taistelulta kuin äitinsä yritys pysyä erossa suklaasta.

Uhma täytti tiistaina kaksi vuotta ja niin ollen hatustani tippui yksi sulka. Enää ei ole kolmea alle kaksivuotiasta. Koska Uhma on iso poika, päätin että hänen pitää näyttääkin siltä. Sakset käteen ja kynimään korvien päälle ulottuvaa tukkalaitetta. Lopputuloksesta huomasi hyvin, että tekijänä oli ihan syystä taannoin parturikoulunsa lopettanut tyyppi ja uhrina itsekseen latautuva ikiliikkuja, jolle paikoillaan pysyminen on aivan vieras käsite. Ainoat pisteet annoin itselleni siitä, että Uhman korvat ovat edelleen tallella ja niissä ei ole haavoja. Ja onneksi on talvi, jos ulos täytyy lähteä, pipo piilottaa pään. Se niistä kaksivuotiskuvista, ainakin hetkeen. Toivon hiusten kasvavan sen verran, että voin yrittää korjata tulosta ennen Uhman synttärijuhlia, koska Uhman kummitäti, joka on ammatiltaan parturi, on tulossa myös. Ja uskon tietäväni kohtaloni jos kummitätiparka näkee kummipoikansa tapetut hiukset. Sakset hanurissa ei voi olla mieltäylentävä kokemus....

Olen päättänyt ottaa viikonlopuksi pari teemapäivää. Kirjoitan kokemuksia tänne, miten ihmiskoekaniinin olo sujui. Huominen on päivä ilman kelloa. En katso kellosta, milloin olisi suurin piirtein ruoka- aika. En laske minuutteja päiväuniin. Jätän sen omaan arvoonsa ja menen lasten ilmeiden, huutojen ja eleiden perusteella. Koska tiedän homman hieman vaikeaksi, kelloon vilkaisu lähes joka välissä on niin syvälle juurtunut tapa, merkkaan vahinkovilkaisut ylös. Katsotaan sitten, miten meni aika ilman kelloa. Sunnuntaista teen itselleni raskaan: päivä ilman puhelinta. Laitan sen aamulla jonnekin, jonne automaattisesti faceen näppäilevät sormeni eivät yllä. Katsotaan, miten kuolema korjaa satoa. Asioita, jotka ovat osa jokapäiväistä elämää, on hyvä välillä jättää käyttämättä. Ja teen homman tarkoituksella viikonloppuna. Mielenkiintoisia päivityksiä siis luvassa, jos vain nuo kolme marakattia antavat siihen mahdollisuuden.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti