Miehen kuukautiset

Kerran kuussa joissain taloissa iskee se aika kuukaudesta, kun autonrenkaita heitellään ympäri takapihaa, kysymyksiin vastataan murahtamalla tai äänenmurrokselta kuulostavalla äänellä, ei ymmärretä että kaksi plus kolme on sama kuin yksi kertaa viisi ja irvistellään peilin edessä.

Ensimmäiset päivät ovat kaikkein kriittisimmät. Mies katsoo ympärilleen eikä näe mitään mikä olisi hyvin. Vika ei ole naisessa vaan miehen omien käsien luomuksissa. Neljä vuotta sitten seinään naulattu taulu on vinossa. Kaksi vuotta sitten asennettu parketti on toisessa päässä korkeammalla kuin toisessa. Seinän maali on maalattu epätasaisesti. Naisen yrittäessä piristää vastauksena on vain luolamiesten suosimaa jupinaa ja mutinaa. Miehet joilla kuukautiset ovat oikein pahat, lähtevät tällä kaudella pienelle iltakierrokselle helpottamaan finnien puhkeamista herkkään hipiäänsä, mutta useimmat koti- isät jäävän naisten pettymykseksi istumaan sohvalle ja huutamaan huonoille urheilusuorituksille.
Seuraavat päivät voivat alkaa rauhallisesti, mutta kyseessä on vain tyyni myrskyn edellä. Kysyessä jotain vastauksena on "en minä tiedä" vaikka kysymys olisi "lainaatko puhelinta". Kun toistat kysymyksen, tulee vastaan napakka kommentti ainaisesta jankuttamisesta, lause "joojoo, koko ajan" ja mies painuu pihalle. Mitä tekemään, se ei selviä koskaan. Tuon ulkoilun lopputuloksena kuitenkin on miehen korvien väliin iskostunut ajatus että hän kävi tekemässä jotain, mitä nainen pyysi. Kruunu kymmenen kotkansulan kanssa päähän ja heti.

Älä milloinkaan erehdy hemmottelemalla ja lässyttämällä helpottamaan miehen oloa. Se kääntää tilanteen päinvastaiseksi. Tarjoa suklaata, vastaus on "liian makeaa", vie olut, jota ei juoda koska "on arkipäivä" tai ilmoittaudu hieromaan jännittyneitä hartioita "mä en jaksa kuunnella sitä napinaa kun sulla tulee sormet kipeäksi". Loppujen lopuksi turhaudut itse niin, että olet puolimatkassa tunkemassa tampponeita molempiin sieraimiin, poikittain kurkkuun sekä kokonaista sarjatulta paikkaan, jonne aurinko harvemmin paistaa tai tähtisumu leijailee. Äijän pärrätessä jotain olet valmis hakemaan lemmikkiliikkeestä koiran haukunestopannan toivoen, että se toimisi myös ihmisiin. Sähköpiiska on kielletty eläimiin, mutta entäs puolisoihin?

Muutamassa päivässä tilanne alkaa tasoittua. Huomaat että jokin hipaisee olkapäätäsi tai vyötäröäsi aina välillä. Et luota tuntoosi tai sitten uskot että talossa kummittelee. Seuraavaksi saat suudelman hyväntuulisesti hyräilevältä mieheltä. Kaapista löytyy levyllinen suosikkisuklaatasi. Miehen nukkuessa mittaat olematonta kuumetta.
Viimeisenä päivänä on sekä iloista hyräilyä että vittuuntunutta murahtelua. Yhdessä ne kuulostavat ihan porsaalta, jolla on liian suuri pähkinä kärsässä. Siltä se mies vielä viimeisenä päivänä kyllä näyttääkin.     Kun kierto on ohi, asiat palaavat mallilleen ja miehen murahtelu on ymmärrettävää ja kuulokin toimii.

Kun sitten itse parin viikon kuluttua sanot ruman sanan potkaistessasi isovarpaasi kynnykseen, mies huikkaa lähisohvalta "taasko sulla on ne päivät ku oot noin vaikee". Tuolloin mielesi tekee hakea kattila, iskeä se miehen päähän ja aloittaa kauhojen kanssa oma yhden tähden konserttisi.