Eilen eräs ystäni tuli käymään pitkästä aikaa. Hän saapui keskelle aamun vaativinta aikaa, jolloi jokainen lapsi oli jotain vailla, eli huutomäärä oli sen mukaista. No, ystäväni on kärsinyt eräänlaisesta vauvakuumeesta, joten ironisesti hymyillen toivotin hänet tervetulleeksi keskelle hullunmyllyä. Hän pääsi heti ruokkimaan Diivaa Murinan huutaessa sylikaipuuta minun leikatessa Uhman bodya auki, sillä korvatulehduspotilaamme vatsa ei kaikista gefilustipoista huolimatta pitänyt antibiootista ja sontaa oli kertynyt lähes kainaloihin saakka. Koska uhrasin mieluummin bodyn kuin sotkin lapseni hiukset sonnalla, ei jäljelle jäänyt kuin taitava saksinta.
Kyseinen ystäväni on vieraista parasta laatua, sillä hänellä ei ole kiire pois. Vietimme laadukasta juoruilua samalla kun hoidimme pikku trioani, eikä häntä edes kauhistuttanut välillä nouseva äänitaso. Jopa kahvia ehdimme juomaan. Mieheni tullessa kotiin kävimme ostoksilla, sillä olen sinnikkäästi päättänyt väsätä kutsukortit kaksosten ristiäisiin ihan itse. Ystäväni kysyessä Tiimarissa, mitä kaikkea tarvitsen, käskin häntä ensimmäiseksi etsimään hirttonarua epätoivon hetkiäni varten. Rakastan kyseistä kauppaa, paljon kaikkea krääsää, mitä voin kokea tarvitsevani ja perustella jollain logiikalla ostokseni. Ystäväni sai todistaa, miten yliväsymys ja harvoin ihmisten ilmoilla käynti vaikuttavat yltiösosiaalisen, äärettömän positiivisen ja kahvilla virkeystasoaan ylläpitävän persoonaan. Voin kertoa olleeni kuin pupu kevään korvalla.
Toisen kerran pääsin ihmisten ilmoille pari tuntia ostosten jälkeen. Lähdimme nimittäin syömään ystäväni kanssa. Kun ajelimme pienen kaupungin läpi, kävimme seuraavanlaisen keskustelun:
Minä: kato, tosta lävestä kun menee sisään, niin siellä on....
Ystävä: joo, leffateatteri, kyl mäkin jotain tiedän.
Minä: ei vaan pornokauppa ja strippiluola, sitä et tiennyt.
Ystävä: mut eiks siel oo kans leffateatteri?
Minä: joojoo, mut ketä kiinnostaa leffateatteri jos naapuris on pornokauppa?
(olen kerran vieraillut kyseisessä liikkeessä, tuolloin kysyn miespuoliselta myyjältä suosituksia lesboparin kihlajaislahjaan.)
Mielipiteeni todisti oikeelliseksi se, että päästessämme syömään vieressämme istui muutama noin kymmenvuotias poika, jotka puhuivat liukuvoiteesta vaikka naaman edessä oli hampurilaisia.
Olen koko päivän kirjoittanut tätä tekstiä, sillä tänään nousin liian myöhään saadakseni rauhallisen aamun. Jälleen joudun lopettamaan, sillä nyt on LAUANTAI ja lähden katsomaan tulevaa hermolepuutustani. Illalla, kun rauha laskeutuu, palaan kertomaan lisää, mikäli jään henkiin tästä päivästä. Oij, nyt tää lähtee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti