Onneksi, siis totaalinen tuuri että nousin eilen aikaisin ja sain oman rauhani. Päivä meni siinä, että melkein koko ajan joku rakkaasta triostamme huusi. Pakko myöntää, että tuo kaksostiimi on aika ajoin rasittava. Ei kelpaa koliikkikeinu, ei kantoliina, ei syli, ei maito, ei siis todellakaan mikään. Yritän aina muistaessani lohduttautua sillä, että tämä vauva- aikakin on niin lyhyt ja ohimenevä, että joskus viidentoista vuoden kuluttua toivon, että nämä ulvovat kotona eivätkä kylillä tai muualla. Pikku Diiva halusi lisäksi nyt yöllä olla hetken hereillä syötyään. Yritin pitää pääni siinä, etten ottaisi yöaikaan lasta sängystä, yö on yö, jolloin nukutaan ja päivisin sitten seurustellaan. Mutta taatakseni muun talon unirauhan, jouduin ottamaan neidin syliin. Siinä hän sitten tillitteli. En tosin jutellut hänelle mitään, etsin vain asentoa, jossa hän olisi tyytyväinen. Aikani huoneessamme istuttuani totesin, että jos kerran ollaan hereillä, voin katsoa rakkaalta tallentavalta digiboksiltamme tallennuksiani. Tällä ajatuksella siirryin olohuoneeseen, josta saatoin samalla kuunnella Uhman ja isänsä tuhinaa naapurihuoneesta. (Nukun siis itse kaksosten kanssa heidän huoneessaan, odotusaikana totesin sen parhaimmaksi ratkaisuksi taatakseni muiden unirauhan sekä sen, että Uhma saa edelleen nukkua tottumassaan huoneessa. Ja mukavuudenhaluinen äiti tietenkin ajattelee asian niin, että tulevaisuudessa tarvitsee vain yksi lapsi vieroittaa omaan huoneeseen, kun kaksoset osaavat sen syntymästään alkaen)
Diiva sitten jaksoi valvoa puolitoista tuntia ja itse sain katsoa Todistettavasti Syyllisen maanantailta. Hyvä sarja, mutta tämänkertainen jakso päästi itkun, koska tutkittava kohde oli 9- vuotiaan lapsen murha. Sisältäen myös pedofiilisia piirteitä. Aaargh! Joka kerta, kun tuo mokoma aihe nousee esiin, niskakarvani nousevat pystyyn. Oikeastaan, vielä enemmän asioista jaetut rangaistukset vituttavat. Ehdollista pari kuukautta, hieman suojelua vankilassa etteivät oikeasti pahat pojat pääse käsiksi, sitten vapautus. Yea right. Näin ne pedofiilit oppivat. Olen facebookissa liittynyt ryhmään "Ei hyssyttelyä pedofiileille- kaikki tiedot julkisiksi" ja voin todeta ryhmän olevan juuri se, mitä siviilit kaipaavat. Iltapäivälehdet ja muut kyllä kertovat tuomioista ja teoista, mutta nimet pysyvät suuressa pimennossa. Kyseinen ryhmä julkaisee pedofiliasta tuomittujen nimiä ja paikkakuntia, jota todella arvostan. Joissain lehdissä arvosteltiin ryhmän laillisuutta ja eettisyyttä ja lopputuloksena todettiin sen olevan laillinen, sillä ryhmän ylläpitäjä tunnollisesti poistaa provosoivat ja väkivaltaiset kirjoitukset ja ryhmä ajaa vain nimensä mukaista asiaa, joka mielestäni on eettisesti enemmän oikein kuin Suomen laki. Olen monesti miettinyt lasteni huutaessa, että he eivät ilkeyttään huuda, kyseessä on itku, jolla ilmaistaan hätää. Mikään ei ole viattomampaa kuin lapsen itku. Mikään ei ole viattomampaa kuin lapsi. Miksi siis kohdella mitenkään oikeudenmukaisesti aikuista, joka pystyy koskemaan siihen kaikkein pyhimpään ja viattomimpaan? Ja miksi kaikki päättäjät vielä suojelevat näitä kusipäitä? Melkein muodostaa sellaisen kuvan, että nämäkin kuuluvat jollain tavalla lapsipornobisnekseen/pedofiilirinkiin, kun ei kerran kunnon tuomioista ole tietoakaan. Lopetan aiheen käsittelyn tähän, etten omaa vitutuksen multihuipentumaa siinä vaiheessa, kun ensimmäinen lapsi haluaa herätä.
Lopuksi haluaisin kertoa eilisestä aamupäivästäni. Käytännössä päivä alkoi hyvin, mahduin vihdoinkin koon 36- farkkuihin, joihin olen tähdännyt kauan. Nyt, kaksi kuukautta synnytyksen jälkeen, siitä tuli todellista. Onnellisena jätin farkut jalkaani ja suuntasin pirteänä ostoksille. Ensimmäisenä pysähdyin ostamaan tupakkaa. (Koska lapsiperheessä menee rahaa kaikkeen muuhunkin, olen päätynyt vaihtamaan merkkiä huomattavasti halvempaan, nyt teen joka askin kohdalla säästöä 0,70 euroa, joissain tapauksissa peräti 1,2. Ja joo, olisi se lopettaminen parempi, mutta jos jollain saan pidettyä pään kasassa tässä hullunmyllyssä, suodaan se minulle) Ihana kassatäti kysyi paperit. Loistavaa. Papereita katsottuaan hän vielä totesi, että kyllä sen verran nuori oot että paperit kehtaa kysyä. Itse totesin, että mitä vanhempana paperit kysytään, sen parempi. Ja uskallanpa vielä polttaa muutaman savukkeen kun iho ei kerran ole niin paljon vanhentunut. Seuraavaksi siirryin tekemään päivittäisostokset kukkaroni täristessä pelosta taskussani (seuraavassa tekstissä voisin oikeastaan käsitellä viisihenkisen perheen taloutta. Oikein hyvä ehkäisykeino). Ilman kauppalistaakin uskoin muistaneeni kaiken. Pakkasin kassit ja lähdin autolle. Siirtäessä kassejan autoon huomasin varastaneeni kaupasta. Viherpippurikastikepaketti oli jäänyt kärryjen perälle niin, että kukaan ei ollut huomannut mitään. Ensimmäinen ajatus oli, että säästinpä jotain. Kukkaro hyrisi onnellisena taskussa. Sitten mieleeni muistui Murphyn laki. Ja miten kävi? Lastasin ostokset autooni, vein kärryt parkkiin ja kävelin läpi parkkialueen ja kaupan, vain jonottaakseni perjantaiaamun jonoissa ja maksaakseni 1,8 euroa. Mitään hyvää ei kohdalleni vastapainoksi sattunut. Mutta enpä joutunut pelkäämään pahaakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti