Hurraa, Diiva ja Murina söivät taas  vain kaksi kertaa yön aikana! Ensimmäinen kerta tapahtui samanaikaisesti ja seuraava olikin kahden tunnin päässä toisistaan, eli jälleen oli hyvät yöunet. Vertaisin nykyistä unisaldoa yön aikana samankaltaiseksi kuin raskauden viime metreillä, silloinkin sai herätä ja nousta muutaman kerran yössä, kun kaksoset leikkivät virtsarakon kanssa. Olen edelleen sitä mieltä, että heillä oli keskinäinen sopimus: Toinen hyppi onnellisesti rakon päällä ja toinen taas piti johtoa solmussa.. Jos tarvitsee päättää, niin yösyötöt ovat mukavampia, kun ei silmät pullistu päästä. Mietittyäni kaksosten parantuneita öitä luulen, että saan kiittää siitä Muksun kaurapuuroa. Aiemminkin olen puuroja heille syöttänyt, mutta tuon uuden paketin avattuani alkoi unet parantua. Siitä tulee paksumpaa, eli lienee täyttävämpää. 

Olin eilen aamusta tosi aktiivinen. Samalla kun rakas ystäväni oli Kaljun Kostajansa kanssa aamukahvilla, laitoin kanaa keittymään. Heidän lähdettyään kuorin ja pilkoin vielä bataatin odottamaan levylle pääsyä. Kanan kypsyttyä otin sauvasekoittimen. Aloin soseuttaa kanaa, mutta hetkisen kuluttua ihmettelin, miksi tuo kotkotti ei soseudu. Olin jo varmistanut sen olevan kypsää. Aikani ongelmaa tutkittuani totesin tuon uskollisen kädenjatkeen menneen rikki. Terä ei pyörinyt, kun liitoskohta oli haljennut. Päätin kokeilla blenderiä. Taisteltuani vartin verran sain tulokseksi kanaa, jota voi antaa kun kaksosille on tullut pari hammasta. Arvatkaapa, ottiko sisäinen hemmoteltu prinsessani, jolle asioiden pitää mennä suunnitelmien mukaan, asiasta hieman lämpöä? Ei yhtään. Laitoin miehelleni viestin jossa luki "Käy töistä tullessasi hakemassa jostain jonkinlainen toimiva sauvasekoitin. Vanha on rikki, EIKÄ SITÄ VOI KORJATA. Blenderi EI TODELLAKAAN aja samaa asiaa". Parin tunnin kuluttua mieheni tullessa oli hänellä mukanaan Boschin sauvasekoitin. On se aarre, syrän. 

Eilen oli kaksosten neuvola. Pienen pienet pirpanani ovat kasvaneet niin kovin pelottavan paljon. Diiva, joka syntyessään oli 2440 grammaa ja 46,5 senttiä, oli saavuttanut huiman 6240 gramman painon ja 62,5 sentin pituuden. Suuri tyttö, jonka vaippoja pelkäsin synnärillä vaihtaa, kun pelkäsin hajottavani pienen täydellisyyden. Murina taas jatkaa kasvuaan. Syntyessään poika oli 3250 grammaa ja 50 senttiä (hänellä oli Diivaan noin suuri kokoero yhteenkasvaneiden istukoiden vuoksi, 2/3 Diivalle tarkoitetusta ravinnosta menikin poitsun oman ravinnon päälle). Nyt Murina sitten oli jo 7880 grammaa ja 67 senttiä. Hieman molemmat tulevat käyrien alapuolella, mutta normaalia siinä vaiheessa kun alkavat liikkua enemmän. En tosin ota asiasta ressiä, jokainen lapsi kasvaa tavallaan ja nämäkin syövät kuitenkin kunnollisia määriä, en siis pahemmin näe syytä huolestua. Ja ainakin kasvavat. Lapset kasvaa mutta äidit lihoo. Kukaan ei ole tullut pitkiin aikoihin sanomaan "oletpa sinä kasvanut hienosti". Voisi muuten piristää päivää, tai sitten vaihtoehtoisesti voisin antaa ylävitosen keskelle kelloa, mailalla.

Eilen sain jälleen rakkaan kummityttöni, siskoni tytön meille pariksi päiväksi yökylään. Ihanaa, Uhman kanssa tulee olemaan niiiiin helppoa, kun poika seuraa serkkutyttöään joka paikkaan ja tekee kaiken mitä neitikin. Syö samaa ruokaa, istuu pöydässä yhtä kauan ja ottaa ehkä lisää, jos neitikin ottaa. Lisäksi tuo neiti tulee kertomaan, jos Uhma edes suunnittelee mitään kiellettyä. Tai no, jos neiti ei itse pysty estämään, niin sitten tulee kertomaan, muussa tapauksessa Uhman huoneesta kuuluu tasaisin väliajoin "Uhma ei, ei, eieieiei, Uhma lopeta". 

Lisäksi tänään saadaan viikonloppuvieraiksi anoppini miehineen, joten voinen hyvällä omatunnolla kutsua tätä vähän kuin vapaaviikonlopuksi? Tai jos ei ihan vapaa, niin helpommalla ainakin pääsee. Voisin ehkä leipoa jotain sen kunniaksi. Huomenna teen ainakin ruuaksi merimiespihvejä, jonka ohjeen bongasin joululahjaksi saamastani keittokirjasta. Jos se onnistuu ja siitä tulee hyvää, kerron kyllä. 

Jaan nyt teillekin eilen nappaamani kuvan, joka todistaa kaksosten välisen yhteyden puolesta. Tai ihan sama mitä todistaa, mutta ainakin hetki oli suloinen ja mieltä lämmittävä. Sitterit on pakko pitää vastaisuudessakin vierekkäin.