Irma tuli taloon

Syrän mun miehelle, syrän teille kaikille, syrän synttäreille, siis syrämmiä kaikille, ihan jokaiselle!!!

Mieheni toi eilen kotiin syntymäpäivälahjani. Voin kertoa, etten ole koskaan, milloinkaan saanut yhtä upeaa lahjaa! Kuten kuvasta voi päätellä, se on imuri. Siis HÄN on imuri. Vannoin jo valan, että leikkaan käteni irti ja liimaan hänet tilalle, otan hänen viereeni nukkumaan ja rakastan häntä loppuelämäni. Tai ainakin niin kauan, kun hän toimii. Mutta eikö olekin upea? Koska hän on perheenjäsen, hän tarvitsi nimen. Hän on Irma. Ystäväni ehdotti ensin Justiinaa, josta väänsin Juden, mutta kyllä tuo Irma sopii paremmin suuhun. Koska olin eilen jo tehnyt hirmuhyökkäyksen siivouksen saralla, otan tänään testiajot Irman kanssa. On se hieno. On se täydellinen (ja jos blogiani lukee joku muukin, jonka nimi on Irma, niin älä loukkaannu, se on kunnianosoitus. Täällä kehutaan Irmaa ja Irman imutehoa. Ei loukkauksia). Mieheni sanoi, että jos se kitinä nyt loppuisi. Vannoin, etten kitise enää mistään, ja jos kitinäaihetta tulee, niin alan imuroida. Oijh, syrän Irmalle.

Olin eilen pelottavan ahkera. Ennen kahtatoista olin keittänyt, soseuttanut ja pakastanut kaksosille sekä kanaa että naudan jauhelihaa. Olin saanut kakun valmiiksi. Olin tehnyt päivän ruuan ja ruokkinut lapset. Ja imuroinut. Kaikki ennen kahtatoista. Eräs ystäväni kysyi jälleen, miten ehdin kaiken. Olen kai sen ennenkin maininnut, mutta teen montaa asiaa samanaikaisesti. Eilenkin ruskistin kastikejauhoja ja toisella pannulla makkaraa ja sipulia vasemmalla kädellä samalla, kun oikealla syötin kaksosia. Vaihdoin Diivalle ja Murinalle vaippaa samalla kun autoin Uhmaa syömään. Perunoiden kiehuessa imuroin. Kakkua tehdessä lauloin ja vääntelin naamaani kaksosille, jolloin he viihtyivät. Kyllä asiat saa sujumaan, kun vain ajattelee puoliloogisesti.
Sain Uhman, Diivan ja Murinan nukkumaan samanaikaisesti, ihme kyllä. Silloin sain pestyä lattiat kunnolla ja raivattua Uhman huoneesta lattian esiin (nyt aion alkaa opettaa pojalleni, että lelut kerätään leikin jälkeen omille paikoilleen. Noin iso poika kyllä oppii sen ajan myötä). Kun lopulta kaikki alkoi olla valmista, laitoin itselleni pari leipää ja siirryin rentoutumaan takkahuoneeseen. Ensimmäisen puraisun jälkeen kuulin Uhman heränneen. Laskin lautasen sohvalle ja menin rauhoittamaan. Silittäessäni Uhmaa huomasin koiramme hiipivän takkahuonetta kohden ja muistin leipäni olevan paikassa, minne koirakin ulottaa. Lähdin salamana pelastamaan yhdistettyä aamupala-lounas-päivällistäni ja kilpajuoksu alkoi. Koira ripisti edellä ja itse henkeni kaupalla perässä. Ulkopuolinen olisi ehkä hivenen katsonut menoamme. Voittajaksi selviydyin minä ja todettuani Uhman jääneen sänkyyn jatkoin täydellisten naisten katselua. Kolme haukkua leivästä ja itkuhälyttimestä kuuli, että Murina oli herännyt pinnasängyssään. Kävin antamassa maidon ja silmät painuivat uudelleen kiinni. Sain syötyä leivät loppuun ja juotua pari kuppia kahviakin, kun itkuhälytin ilmoitti, ettei enää auta mikään. Molemmat olivat hereillä ja pirteitä puolentoista tunnin unien jälkeen.

Kakku onnistui hyvin. Kuorrutteessa oli hieman ulkonäköhäikkää, mutta uusi pursotinsettini pelasti tilanteen. Tänään voidaan todeta, miltä sisältö maistuu.

Tämä sisältää kaksi kerrosta itse keitettyä vadelma-mustikkahilloa (pakastemarjoja ja hillosokeria siis) ja kaksi kerrosta kermavaahto-ranskankerma-tomusokerivaahtoa. Ihan hyvää, kun raskankerma antaa siihen lievän happamuuden mutta tomusokeri auttaa hieman, mutta ei liikaa kun sitä ei paljon tule. Päällä on tummaa suklaata sulatettuna pieneen määrään kermaa, kakku on siis todellinen laihduttajan unelma. Jatkoin koristelua marsipaaniruusuilla ja tuolla yhdellä pursotinmallilla. Kun olin pursottanut viimeisen kukan/mikälien, Uhma alkoi taputtaa vieressä. Ilmeisesti olin onnistunut.

Sain eilen jälleen uuden varmistuksen siitä, etteivät pullani ole niin onnistuneet. Uhma oli auttamassa kissojen hoidossa ja laittoi niille juuri kuivaruokaa, kun ihan vahingossa, puolihuomaamatta, meni sitten nyrkillinen kuivanapuja ihan väärään suuhun. Pienten hampaiden jauhaessa Uhma katsoi minua ihan onnessaan ja hoki jälleen "nammnannamnam". Sanat mitä ei tullut pullaa syödessä. Kissanruoka kyllä maistui, kunnes ilkeä äiti otti kuivaruokapussin pois.

Selvä, oikein hyvää lauantaiaamua kaikille syränten kera. Ei välitetä pikkupikkupakkasesta, se vain raikastaa kelin.