Kissa ja suljettu ovi

Oli hieman vaikeaa tuo nouseminen aamulla, kuten kahtena edellisenäkin. Tänä aamuna se tapahtui kuitenkin, kiitos kahden karvaisen lemmikkini. Murina on nyt parina aamuyönä yrittänyt jäädä hereille, maito tai tutti ei ole kelvannut. En ole kuitenkaan sen suurempia taikatemppuja tehnyt, laittanut vain oven kiinni ettei mahdollinen kitinä herätä Uhmaa. Mutta tuo oven kiinni laitto onkin rassannut talomme kissoja. Toinenkin, joka aina yöt nukkuu jalkopäässäni niin, että oma pituuteni on varmaan vähentynyt monella sentillä, kun en saa jalkoja suoraksi KOSKAAN, häiriintyi tuosta suljetusta ovesta niin että sitä piti nousta raapimaan heti. Nousin ja päästin kissan pois. Pääsin lievään uneen kun heräsin raapinaan.  Avasin oven ja molemmat tuijotti silmät suurina kuin sanoen "ootsä ihan tosissas". Hetken harkinnan jälkeen molemmat asteli sisälle ja laitoin vielä oven kiinni. Jälleen hetki unta ja "skraapskraap". Heitin lemmikeitäni villasukalla ja kiskitin heitä viereeni, jonne he tulivatkin hetkeksi. Pian kuului taas tuo raapina. Luovutin, nousin ja avasin oven, jolloin toinen poistui ja toinen jäi oven väliin harkitsemaan, kannattaako poistua. Kiukkuinen silmäys oven avaajaan ilmeellä "uskallakin laittaa se ovi kiinni" ja luovutin. Ovi jäi auki ja kelloa vilkaistuani päätin itsekin nousta. Kissa on aina väärällä puolella suljettua ovea.

Ulkona on pikkaisen rapsakka keli. Reilut kaksikymmentä astetta ja terassilautoja myöten kaikki jäässä. Mistäkö tiedän? Ensin katsoin totuttuun tapaan pakkasmittariin. Oho. Sitten nappasin aamukahvini ja puin takin päälleni. Sain kiitettävän äänettömästi suljettua takaoven, mutta ensimmäinen askel terassilla aiheutti äänen, jota voi verrata pyssyllä ampumiseen. Toivon että se siis johtui pakkasesta, eikä mitättömästä, ylimääräisestä elopainostani. Plussakelejä odotellessa, jos silloin vielä terassilla astelu kuulostaa humalaisen hirvijahtiporukan metsäkokoontumiselta, on aika lopettaa syöminen. En anna itselleni tuomiota vielä.

Eilinen jäi sisäpäiväksi, johtuen leipomisesta ja korkeasta pakkasesta. Se leipominen oli mielenkiintoinen kokemus taikinan osalta. Tein siis pullaa, litran taikinan. Kokemuksesta viisastuneena laitoin taikinan kahteen kippoon, sillä tähän saakka se on kiitettävästi aina turvonnut yli reunoilta. Koska tässä talossa ei enää ole montaakaan paikkaa, jossa taikina saisi olla rauhassa, jouduin viemään kipot saunan lauteille. Kun sitten menin noutamaan niitä, sain todeta ettei kaksikaan kippoa riittänyt. Taikina oli kasvanut, noussut ja jälleen valunut yli. Molemmista. Saunan lauteille. Katsoin, miten taikina oli valunut näppärästi lauteiden väliin samalla kun kirosin mielessäni loistavat ideani. Näytti hieman siltä, että saunassamme olisi istunut tuhdimpi tyyppi ja liian kovat löylyt ottaessaan päättänyt sulaa sinne. Näin oman tulevaisuudenkuvani. V**tu. Päätin siivota jäljet leivonnan jälkeen.
Pullat onnistui kuitenkin hyvin ja kohosivat uunissa hieman lisää. Mielenkiintoisen kokoisia pullia, ei pitäisi ainakaan heti loppua tarjottava. Uhmakin on oppinut, että sen jälkeen, kun äiti on ollut hiuksiaan myöten tahmaisessa taikinassa, kironnut hiukan, uuni hohkannut kämpän täyteen lämpöä ja keittiön ollessa paskapoliisin (terveystarkastajan) painajainen, saa jotain hyvää. Ensimmäisen pellin tultua uunista Uhma osasi jo pyytää maistiaisia. En sitten tiedä pullien mausta testikomitean mielestä. Edellispäivänä ulkoillessamme Uhma mutusti vastasatanutta lunta onnessaan hokien "nammannamnam" onnellinen hymy naamallaan, pullat eivät samaa efektiä aiheuttaneet. Ei edes kysyessäni, onko namnam. Lumi taisi olla parempaa.
Sen verran tyytyväisiä lapset olivat, että heti leivonnan jälkeen saatoin mennä putsaamaan saunan lauteet. Kihnutin niitä juuriharjalla, pyyhin paperilla, viskoin vettä ja luulen, että sain suurimman osan pois. Täytyy vain varoittaa tulevaisuudessa mahdollisia vierassaunojia, ettei se ole mikään saunahirviö, joka tarraa perseestä kiinni, se on vain pullataikina. Pullataikina saunassa? Juu, ei kannata kysyä enempää.

Saisinkohan Uhmasta lehtijutun "Lemmikit kasvattivat poikani"? Yleensä lapset apinoivat vanhempiaan, mutta joko ollaan mieheni kanssa niin tylsiä, ettei meitä jakseta matkia, tai sitten Uhma haluaa kokeilla eläinten elämää. Ensin hänen piti välttämättä saada aamumuronsa kissan kuivaruokakippoon, jonka siis olen aikoja sitten antanut hänen leikkeihinsä tiskikonekäytön jälkeen. Ajattelin, ettei se mitään väliä ole, mistä poika syö aamupalansa, kunhan kärpäsdieetillä oleva lapsi edes jotain saisi vatsaan asti.
Kaksosten aamupuuron aikana Uhma siirtyi takkahuoneeseen katsomaan televisiota. Se on hänen uusi lempipaikkansa, siellä hän istuu kissan raapimispuun päällä ja katsoo lastenohjelmiaan. Kun kaksosten ruokailu oli ohi, lähdin tupakalle ja terassilla ollessani kurkkasin takkahuoneen ikkunasta, mitä jätkä touhuaa. No eipä ihmeempiä, hän vain leikki koiraa. Koiramme oli ruokakupillaan syömässä aamupalaansa ja esikoiseni oli kontallaan vieressä juoden koiran vesikiposta. Kuin kaksi marjaa, koira vain hiukan karvaisempi. Sisälle päästyäni päätin julistaa takkahuoneen hetkeksi aikaa suljetuksi tilaksi ja sidoin portin kiinni vyöllä, ettei Uhma saisi sitä auki.

Tästäkin päivästä taitaa tulla sisäpäivä, mikä sinänsä ei ole huono homma, koska tekemistä on. Jääkaapissa on bataattia, porkkanaa, perunaa, jauhelihaa ja broileria kaksosille keitettäväksi ja soseutettavaksi. Täytekakku sekä täyte croissanteihin valmiiksi täytyy tehdä ja päivän ruokakin valmistaa. Ollaan siis aika aktiivisesti keittiössä tänään. Plus siivota eli imuroida, pestä lattiat ja vessat. Ja päätin pitkästä aikaa etsiä Uhman huoneesta lattian näkyviin. Jos samalla aloittaisi pienten lelujen takavarikon, Diiva kun ottaa kovia liikkumisen elkeitä, hän löytää jo täydellisen konttausasennon. Joo, huomenna kuvia täytekakusta, JOS se onnistuu. Ostin eilen pursotinpussin, jonka mukana tuli viisi erilaista kuviopäätä. En odota suuria, sillä setti maksoi vitosen, mutta täytyy koettaa.
Rapsakkaa perjantaita, syrän jokaiselle. Se on viikonloppu alkamassa.