Loppuuko maailma??

Sitä odotellessa. Tai siis ei lopu, ei sitten niin kuin todellakaan! En ole turhan takia sormet verillä askarrellut joulukortteja ja ohjeistanut niiden saajia, että kortille kuuluu rakentaa alttari ja palvoa sitä  joka päivä. En ole nyt kahtena iltana ihan vain ilokseni paketoinut lahjoja yrittäen vältellä paperiviiltoja ja hyökkäävää lahjanauhaa, joka tilaisuuden tullen haluaa kuristaa käyttäjänsä. En ole koristellut taloa joulukuntoon, tehnyt ostoslistaa ja joulupipareita vain toivottaakseni jonkun ***vetin maailmanlopun tervetulleeksi. Ehei, uskallakin maailma loppua, niin todellakin näytän, miten se loppuu. Prkl. Tämänkin ajan olisi voinut ottaa rennosti, jos kukaan ei oikeasti enää huomista tule näkemään. Hah.

Pieniä maailmanlopun enteitä oli kyllä tarjolla enemmänkin. Listaanpa seuraavaksi eiliset asiat, jotka olivat omasta mielestäni maailmanlopun enteitä.
*
Laitoin päivävaatteet päälle ennen yhdeksää. Supersankarin aamutakkini huusi tuskissaan koko päivän.
*
Popcorneja paahtaessani mikro lopetti pyörimisen. Eivätkä popcornit edes olleet valmiit! Taattu henkilökohtainen katastrofi.
*
Uhma totteli kieltäessäni häntä. Oikeasti. En kuvitellut tapahtumaa, vaan hän ei mennyt Diivan sänkyyn aikeistaan huolimatta. Enkä joutunut edes korottamaan ääntä.
*
Sain katsottua Salatut Elämät keskeytyksettä.

Listaan voisi vielä lisätä sen, että nousin tänä aamuna jo puoli viisi ihan virkeänä ihmettelemättä asiaa sen enempää. Ilman herätyskelloa. Olen ollut hieman aamu- uninen kukuttuani iltaisin kymmentä pidemmälle. Lisää berocca booztia ja muita vitamiineja, sillä vuodenvaihteen jälkeen, jos sellainen nyt tulee, täytyy kuitenkin jaksaa kukkua hieman enemmän. Projekteja luvassa.

Arvatkaapa, mitä pikku Murina teki edellispäivänä. Ryömi. Minimaalisen matkan, mutta ryömi. Saman hän teki eilen. Molemmilla kerroilla oli muitakin ihmisiä asian näkemässä, eli en vain kuvitellut juttua. Olen yltiöylpeä pojastani ja samalla kauhuissani. Lapseni ei ilmiselvästi noudata suunnitelmaani, johon sisältyy se, etteivät he liiku ennen vuoden ikää. Uskon kuitenkin, että tuo pienten matkojen eteneminen on vain vahinko, eikä hän vielä hetkeen tiedosta itsekään sitä, että se jaloilla ja käsillä viuhtominen edistää eteenpäin pääsyä.
Mietin eilen, kuinka Uhman kanssa ihan innoissani odotin hänen ensimmäisiä konttauksia ja tietoista etenemistä. Nyt en odota niitä ihan niin äkkiä tapahtuvaksi, sillä kun nuo pikku hillerit alkavat tietoisesti liikkua niin, ettei itsesuojeluvaisto ole vielä riittävästi kehittynyt, olen pulassa. Ehkä joudun jossain vaiheessa suututtamaan joitakin kukkahattutätejä ja hommaamaan heille leikkikehän.

Mieheni keräsi edellisiltana pisteet ja korosti niitä eilen. Edellisiltana vinguin (siis se sisäinen prinsessa) sohvalla Uhmalle, että äitis HALUAAAAAA joulukuusen. Erinäisistä syistä olen luopunut luonnonkuusen hankinnasta. Syinä on Uhma ja etenkin nuo kaksi pientä eläintä, joilla on ylikasvaneet kynnet ja jotka kuvittelevat näyttelevänsä "paluu luontoon"- maratonia. Luonnonkuusi säilyisi tässä talossa pystyssä ehkä kolme minuuttia.
No, vinkumisestani taisi kulua tunti, kun mieheni lähti käymään ulkona. Ja hetken kuluttua hän palasi sisälle kantaen tekokuusta mukanaan. Eikä se ollut yhtään ruma tai teollisen näköinen. Se oli kotoisa. Ainoa miinuspuoli siinä oli, ettei se tuoksunut aidolta. Se tekijä pelasti sen kissoilta, niitä ei kiinnostanut. Mieheni pystytti tuon kauniin jäljitelmän olohuoneemme nurkkaan. Tuijotin sitä onnellisena koko illan.
Eilen töistä tullessaan mieheni toi kaupasta tullessaan koristeet tuohon ihmeeseeni kynttilöistä alkaen. Ei kulunut kauaakaan, kun kuusta koristi punaiset sydämet ja kultaiset köynnökset kynttilöineen ja tähtineen. Siitä tuli kaunis, kotoisa ja täydellinen. Yksi maailmanlopun enne myös oli se, ettei Uhma koskenut siihen tai repinyt koristeita. Oho, wau ja upeaa.

Tänään olisi luvassa hieman leivontaa, siivousta, siivousta ja siivousta. Aion tänäänkin kokeilla, jos vaikka saisin päivävaatteet jälleen päälle ennen yhdeksää. Hei oikeasti, aattoon on enää kolme yötä.  Jotenkin tuntuu, että vasta oli elokuu ja kävin puhaltamassa kaksoset ohimennen synnärillä. Nyt kun katsoo ulos, ei kesäkuukausista ole tietoakaan ja hypin riemusta ilmaan kun voin todeta, että saadaan viettää valkea joulu. Ihanaa. Loistavaa. Upeaa.
Syrän joululle, syrän lumelle, syrän jokaiselle lukijalleni. Ei sieltä mitään maailmanloppua tule, niin paljon on vielä tekemättä.