Nyt se on ohi ja paluu arkeen voi alkaa! Enää ei tarvitse stressata sitä, onko kaikille lähetetty joulukortti. Ei joudu miettimään keskellä yötä, tuliko se viimeinenkin lahja paketoitua. Saa rauhassa syödä niitä viimeisiä jouluruokia, joiden kanssa tuskaili vielä aattona keskellä päivää. Surullista on se, ettei enää kauaa voi liittää sanaa "joulu" asioiden eteen. Olen antanut itselleni luvan syödä "joulusuklaata" ja "jouluruokaa", koska ne kuuluvat tähän aikaan. Vielä uutena vuotena voi mässyttää joulun röniä, vaikka todellisuudessa kyseessä on kaupasta joulun jälkeen ostettu suklaarasia osa 13. Uuden vuoden jälkeen sitten tarvitseekin aloittaa kilpailu kavereiden kanssa, kuka tekee parhaimmat lupaukset uudelle vuodelle. Vielä jännittävämpää on katsoa, kuka ensimmäisenä pyörtää pyhät lupauksensa. Itse en ole koskaan päässyt tammikuuta pidemmälle. Mutta saavutus sekin. Voin aina sanoa yrittäneeni ja olleeni toverihengessä mukana.
Jouluaatto oli meillä ihanan rauhallinen. Iltapäivällä siskoni, äitini ja siskoni tytär tulivat eikä mennyt kauaakaan, kun saimme aloittaa aikuisten suosiman joulun kohokohdan: syömisen. Tein klassisen virheen, kuten aina kun ruokalajeja on monta. Mukamas ottaa vähän lautaselle jokaista sorttia, mutta silti lautasen reunoja ei näy ja kulun ruokatarjoiluilta pöydän ääreen voi nähdä lattialle tippuneesta ruuasta. Koira kiittäisi, jos jaksaisi, mutta ylensyönti vaivaa sitäkin.
Pukki tuli sitten aika pian ruokailun jälkeen tonttunsa kanssa. En voi muuta kuin kehua kyseistä tyyppiä, hän oli niin sydämellinen, aidon oloinen ja ihana. Haluan saman pukin ensi vuonnakin. Kaikki lahjat he jakoivat, missä meni hieman aikaa, sillä lahjoja oli PALJON. Jopa Diivalle ja Murinalle, vaikka olinkin ajatellut, ettei heille vielä paljoa osteta, kun he eivät mitään ymmärrä odottaakaan. Itsekin sain pari pakettia, josta saatoin päätellä maailmankaikkeuden unohtaneen liiallisen humalani kuukausi sitten, muutamat kiroilut ja parit huudot. Minuun ei siis mene enää läpi, ettei pukki tuo lahjoja jos on ollut tuhma.
Uhma sai pelottavan paljon leluja ja vaatteita. Lelujakin tuli jälleen sen verran, että on ihan pakko taas lähipäivinä käydä läpi lelulaatikot ja heittää rikkinäiset tai muuten vain jätelelut surutta pois. Oma suosikkini oli leikkikeittiö, jonka sain eilen illalla laitettua omaan keittiööni. Voimme kokkailla yhdessä. (Joopajooooo....Ihan kuin Uhmalle kelpaisi mikään leikkijuttu, jos vaihtoehtona on aito. Mutta kyllä hän itsekseen tykkää keittiöllään kokkailla. Ja ruokailla leikkiruokailuvälineiden kanssa ja juoda leikkimukista maitoa.)
Koska en ole hetkeen törmännyt mieltä ylentäviin uutisiin ja koska eilen viimein onnistuin, on pakko jakaa tämä ilo kanssanne! Osoitteesta http://www.stara.fi/2012/12/26/eu-maarasi-varoituksen-lapsi-voi-tukehtua-jalkapalloon/ voi lukea, kuinka EU ajattelee vain parastamme holhouksellaan. Hei, ihan oikeasti!!!! Näyttäkää lapsi, joka saa tukehduttua tuohon omaa päätänsä tuplasti suurempaan leluun. Hallelujaa idiootit, ei sellaista ole!!!! Uusi tavoite, isona minusta tulee joku sellainen tyyppi, joka voi myös tehdä tuollaisia päätöksiä tai ainakin osallistua niiden tekoon. Ensimmäinen, jota alan vaatia, on asia jota aloin eilen pohdiskelemaan tämän uutisen luettuani. Eli, kun minä päätän asioista, tulee kissoihin, koiriin ja muihin vastaaviin lemmikeihin TATUOIDA teksti "Varoitus, saattaa purra tai raapia, ei niille, joilla ei ole voimassaolevaa jäykkäkouristusrokotetta". Samalla tyylillä mennään isompien eläinten kanssa, haluan ehdottomasti hevosiin tatoinnit "varoitus, saattaa purra tai potkia, älä lähesty edestä tai takaa". Miehille taas otsaan teksti "varoitus, saattaa tarrautua pitkäksi aikaa kiinni, älä lähesty mistään suunnasta". Oij, olisi se hienoa olla tekemässä oikeasti tärkeitä varoituksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti