Huomenta, on aamu ja täydellinen rauha maassa. Tästä päivästä tulee (toivon mukaan, kannattaako vielä liputtaa, sitä en tiedä...) loistava. Ihan vain siksi, koska mieheni menee tänään autokaupoille. Vanha automme, johon koko perhettä ei saa mahtumaan, myytiin eilen. Tilalle tulee iso auto. Mieheni on löytänyt kahdeksan paikkaisen jättiläisen, joka saattaa siis tänään saapua pihaamme, jos  se vain on kelvollinen. Hurrei!! Ainoa, mikä hivenen, ihan vähäsen vain mietityttää on se, että siinä perkeleessä on automaattivaihteet. Kuulemma kaikissa noissa isommissa on, eli automaatti joka tapauksessa. Mietin kovin, pitäisikö siihen takalasiin taiteilla ensimmäisiksi kuukausiksi taiteilla iso lappu, jossa lukee jotain tyyliin "ratissa NAINEN joka ei ole ennen ajanut automaattivaihteista autoa, muista turvaväli". Lappu siis minun ajojani varten. Olen kerran ajanut automaattia ja silloin takanani ajanut mopopoika meinasi päästä takaluukkuun ilmaiskyytiin, kun luulin painavani kytkintä mutta se olikin jarru. Tarvinnee ostaa joku köysi ja köyttää vasen jalka jonnekin, missä se tajuaa ettei sitä tarvita. Jossain vaiheessa mieheni ostaa myös firmalleen oman auton, joten silloin täältä on päivisinkin mahdollista päästä liikenteeseen lasten  kanssa, kun tila- auto on pihassa miehen ollessa firman autolla töissä. Huippua! Mutta ne automaattivaihteet... Onneksi on vakuutus!

Uuden auton lisäksi tänään tapahtuu sellainen, että tämä mamma lähtee (joo, tiedän, TAAS) baarikierrokselle. Nyt ei ole bändejä luvassa, mutta hyvää seuraa taas sitäkin enemmän. Pääsen muutaman työtoverini kanssa hieman entisen kotipaikkakuntani paikalliseen rälläämään. Ehkä pikku muistilista auttaisi illan toimintaa...
- Ei shotteja! Unohda ne, jätä ne muille, älä mene niiden kanssa edes samaan pöytään. Kerro näille vanhoille ystäville, että maksasi on vieläkin hieman vihainen niille. Vaikka itse mieluummin valitsisit shotit kuin maksan, muista, että maksan kanssa joudut elämään joka päivä, shotit ovat kavereita vain yhden illan. Tai siis, kaveriksi naamioituneita vihollisia. EI SHOTTEJA!!!
- Ei kaikkea mahdollista sekaisin. Vaikka ne näyttäisivät kuinka nätiltä edessäsi pöydällä, karpalovodka, batterykossu, kuiva omenasiideri kahden sentin kossupohjalla ja appelsiinibreezer EIVÄT SOVI YHTEEN sekoitettuna mahalaukussasi. Vatsan ja maksan yhteistyö toimii niin, että erittäin äkäinen sisäinen pieni hottentotti potkaisee tuon koko sekamelskan ulos. Maistui hyvältä juodessa ja näytti kauniilta pöydässä, mutta se ulosanti on kuin joku soittaisi viulua lätkämailan kanssa, jota ei ole hiottu loppuun.
- Kun on juonut liikaa, lasi vettä on paras kaveri. LASI VETTÄ, LASI VETTÄ, LASI VETTÄ!! Kerro tämä myös kuskille, joka ainoana täyspäisenä kaverina osaa tuoda sen lasin vettä, eikä tequilapaukkua koska näytät muka liian selvältä.
- Vaikka kuinka olet maailman paras, täydellinen ja ehdottomasti se kaikkein mukavin asiakas, mikä tahansa baari on oikeutettu antamaan porttikielto siinä vaiheessa, kun haluat tanssia pöydällä, tapella sen yhden idiootin kanssa joka ei viisivuotiaana antanut sinulle sitä muumitikkaria tai uhitellessasi metriä pidemmälle portsarille.
- Vaikka koko ravintolan henkilökunta rakastaa juuri sinua eikä kukaan haluaisi koskaan luopua asiakkaasta joka on yhtä sivistynyt, fiksu ja filmaattinen, koskee valomerkki myös sinua. Etenkin sinua. Ensimmäisenä.
- Muista tipit. Asiakaspalvelijana varmasti muistat, miten mieltäsi lämmittää edes se 50 sentin kolikko, joka jää vitosesta jäljelle maksaessasi 4,50 euron juomaa. Jokainen, joka suostuu sinulle (ja muille apinoille) myymään alkoholia ja kykenee toimimaan selvinpäin koko baarikansan keskellä, ansaitsee sen pienen kiitoksen hyvistä hermoista.
- Muista osoitteesi. Naapurit eivät varmasti kiittele, jos heidän ovellaan joku räpeltää ja kiroaa avaimien sopimattomuutta aamuyön hiljaisina tunteina. Pyydä kuskia avaamaan ovi.

Olikohan siinä kaikki? Jos jollain tulee jotain mieleen, voi kertoa. Kunhan muistan ensimmäisen ja toisen ohjeeni, ei viimeisiä tarvita. Joka tapauksessa, hauska ilta luvassa. Näen työtovereita ja saan pitää hauskaa. Juon beroccaa, niin en myöskään kärsi aamulla. Jos ottaisinkin berocan poretabletit mukaan ja joisin koko illan kossuvissyä noilla tableteilla höystettynä, olisiko se varmin tapa olla hyvässä kunnossa?

Niin tai näin, päivä saadaan viettää vielä ihan kotioloissa lasten kanssa. Uhma on jälleen omatahtoinen, äänekäs tapaus. Hän on ottanut jälleen tavaksi huutaa korvat lukkoon, jos kuulee sanan ei. Melkein tunnistan hänessä itseni, ainoa vain, että hänelle se on sallittua tuossa iässä, kun taas meikäläisen pitäisi yrittää olla aikuinen. Hmjooo... Eilisiltana Uhma tosin yllätti erittäin positiivisesti. Isänsä oli työhuoneella ja kaksoset jo nukkumassa. Kävin hakemassa Uhman yövaatteet ja puhtaan pyyhkeen sohvan päälle pyllypesua varten. Menin keittiöön tekemään jotain, mitä en nyt muista ja joka ei tarinan osalta ole edes oleellista. Palatessani olohuoneeseen Uhma jo makasi pyyhkeen päällä selällään odottaen iltatoimia alkavaksi. Itku meinasi päästä, niin ylpeä olin pienen ihmisen oma- aloitteisuudesta. Ihan vain senkin takia, kun yleensä sen lapsen perässä saa juosta paikasta a paikkaan b saadakseen hänet ensin kiinni, sitten hirveän huudon saattelemana vaihtamaan vaippaa ja yövaatteiden laiton jälkeen hikituotoksella voisi kastella Saharan autiomaan. Miksi elää helppoa elämää kun yhtä hyvin voi olla äiti?

Koska talossa on edelleen rauha maassa ja kahviakin pannussa vielä jäljellä, luulen kirjoittavani tulevaa kirjaani vielä tovin. Yritän saada mahdollisimman paljon aikaan kun huomenna aamulla en varmastikaan kirjoittele. Tai, ties vaikka tulisin tänne antamaan aamu viiden ajatuksia reissuni jälkeen...