Itseäni ei niinkään mikään, olen vallan loistavalla mielellä. Nousin aikaisin toteamaan, että pakkasta on vain pari astetta ja että mieheni on kotiutunut itsenäisyyspäivän juhlinnasta. Mutta eilisestä Anonyymin jättämästä palautteesta voisin päätellä, että häntä lievästi sanoen ärsyttää blogeja postaavat äidit. Koska jokainen, joka vaivautuu jättämään kommentin, ansaitsee vastauksen, saakoon hänkin sellaisen (vaikka palautteesta sikäli voisi päätellä, ettei hän enää tälle sivulle eksy, toinen johtolanka taas näyttää siihen suuntaan, että hänen harrastuksensa on kirota äiti- ihmisten kirjoituksia).
Eli, rakas Anonyymi 5.12.2012. En koe itse niinkään valittavani lapsistani. Uskon sinun lukeneen vain ja ainoastaan eilisen kirjoitukseni, sillä kirjoitan heistä myös positiivisia asioita. Edellispäivä vain sattui menemään kaikin puolin huutokonsertiksi, jonka sitten eilen tilitin. Olen luvannut olla rehellinen kirjoituksissani. Lisäksi koen, että saadessani vuodattaa asiat kirjoittamalla, henkinen paine tasaantuu ja olen jälleen valmis uuteen päivään. Uskon että moni äiti kokee asian samalla tavalla. Blogi on eräänlainen henkireikä. Voin olla väärässäkin, mutta omalta osaltani tämä on juuri sitä. Omaa aikaa.
En myöskään usko, että jaksaisit sen paremmin lukea äitien postauksia, jos jokainen lause olisi tyylillä "meillä ei huudeta milloinkaan, Tupu, Hupu ja Lupu vain hymyilevät, jokeltelevat ja möllöttävät" tai "Liinu ja Tiinu osaa jo kävellä, mutta ne ei kaatuile tai kiipeile mihinkään, vaan osaa varoa ja totella. Eikä kukaan tee koskaan mitään kiellettyä". Uskoisitko edes moista ihmemaata? Epäilen vahvasti. Kukaan äiti ei ainakaan uskoisi.
Se siitä puolustelusta/perustelusta, kukin ottakoon sen miten haluaa. Haluaisin vastavuoroisesti kysyä, miksi sinä sitten luet äitien valitusblogeja, jos ne kerran noin ärsyttävät? Koska et tarkoittanut kommenttiasi vain allekirjoittaneelle, vaan kaikille bloggaaville äideille, kuulostaa siltä että sinulla on vahva kokemus asiasta? Bloggaavat äidit eivät ole ainoa netin anti. Tarjolla on vaikka mitä kummitusliigoista hienoihin kakkublogeihin. Helpottaakseni elämääsi tein hieman tutkimustyötä, ja jos koneesi taas ihan kiusallaankin tuo sinut jälleen näille sivuille, näistä linkeistä pääset äkkiä pois: http://www.ikisinkku.com/ (nimikin jo kertoo, että tässä blogissa ei valiteta lapsista. Pikaisella vilkaisulla kyllä vaikuttaa siltä, että valituksen kohteena on miehet, mutta kirjoittaja on nimestään päätellen sen verran fiksu, ettei ole ottanut koko sikaa makkaran vuoksi. Kannattaa vilkaista. Lapsivapaa areena)& http://vapaaehtoisestilapsettomat.blogspot.fi/ (voisin päätellä, ettei ole vuodatusta lapsista. Mielenkiintoisen tuntuinen blogi, johon aion itsekin yrittää tutustua ehtiessäni). Jos nuokaan ei vielä kiinnosta, voisi osoitteesta http://www.blogilista.fi/avainsana/sinkku löytyä joku hyvä ja mielenkiintoinen. Avainsanana käytin sinkkua, mutta voit toki itse muuttaa sen. Sehän on nykyaikana hienoa, että jos yksi juttu ei miellytä, löytyy kuitenkin varmasti vaihtoehtoja.
Toivon suuresti, että löydät vastaisuudessa mukavia blogeja, joiden lukemisesta nautit. Jos kuitenkin koneellasi hyppii vain samat tylsät valitusblogit, kannattaa palauttaa kone kauppaan, siinä on joku vika. Oma koneeni tottelee, kun haluan päästä mielestäni huonolta sivulta pois. Jos taas tuntuu siltä, että kaikki vituttaa, osta suklaata. Fazerin vaalea maitosuklaa on paras vitutuksenlievittäjä.
Nyt en voi valittaa eilisestä, vaikka kiusallani haluaisinkin. Känkkäränkkä oli lähtenyt ja jättänyt lapseni, joten päivä meni vallan loistavasti. Otin kuitenkin riskin ja tein pullataikinan heti aamusta. Kun Diiva ja Murina nukahtivat, sain pullat leivottua. Tuli korvapuustia, vaniljapullaa ja voisilmäpullaa. Tietenkin Uhman avustuksella. Onnistuin jopa taikinassa, tällä kertaa lopputuloksista ei olisi ollut katapulttiohjuksiksi tai hampaanmurtajiksi, vaan pullat olivat pehmeitä ja jopa maistuivat hyvälle. Juuri kun sain pakastimeen tilaa, se taas täyttyi.
Uhma keksi jälleen uuden käyttötavan tuolille, mutta todisti samalla, että joku varovaisuusnappula on alkanut viimein toimia. Meillä on keittiön ja eteisen välissä keinu, jossa hän tykkää keinua. Ruokkiessani Diivaa ja Murinaa Uhma siirsi keittiön tuolin tuohon keinuun kiinni ja alkoi yrittää omin avuin siihen. Seurasin mielenkiinnolla esikoisen yritystä. Hän sai toisen jalan keinuun, mutta ei löytänyt mitään tarpeeksi tukevaa, mistä pitää kiinni uskaltaakseen siirtää toisenkin jalkansa sinne. Monta yritystä keinun heiluessa toisen jalan ollessa siellä. Asennon korjaamista, kääntymistä ja uutta yritystä. Lopulta Uhma luovutti todeten, että ilman äitiä on liian vaarallista. Hämmästykseni ja iloni oli suuren suuri, kun hän lopetti yrityksen ja siirsi tuolin siihen, mistä olikin sen ottanut. Sen jälkeen hän tuli hakemaan minua avuksi. En tiedä, mistä tuo varovaisuus tai järki on peritty, tuntomerkit eivät viittaa sen paremmin itseeni kuin mieheenikään.
Illalla mieheni tullessa kotiin pääsin heti lähtemään kauppaan. Se oli juuri niin mielenkiintoista kuin odotinkin. Onneksi sain kaverin mukaani, joten en ollut "yksin". Ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin tein tuttavuutta vauvojen sosehyllyn kanssa. Löysin muutamia soseita, joiden teko ei itse onnistu tai ole taloudellisesti kannattavaa. Lisäksi nappasin (jos lapsilta kysyttäisiin, niin kiusaamismielessä) testimielessä peruna-kukkakaali ja peruna-parsakaalisoseita. Itse en voi sietää niiden hajua, mikä sinänsä on ihme, sillä voin kuitenkin syödä kyseisiä kasviksia (kukka-parsakaaligratiini on ehdottoman syrän) ihan hyvällä ruokahalulla. Luulen että nuo soseet saa heittää yhden yrityksen jälkeen pois, tai sitten lapset yllättävät ja syövätkin oikein hyvällä ruokahalulla. Tänään sen näkee.
Lopuksi eilen mieheni kiinnitti pimeässä hohtavia tähtiä ja planeettoja Uhman sängyn yläpuolelle. En ole varma, oliko niillä suurta vaikutusta, kyllä se poika sieltä sängystä edelleen pois tuli, mutta taistelu loppui yllättävän äkkiä. Uhma kuitenkin oli innoissaan noista uusista koristeista, eli ei ne ihan hukkaankaan menneet.
Toivotan nyt kaikille oikein rauhallista ja hyvää itsenäisyyspäivän aamua. Jos jollain on suvussa veteraani, käykää muistamassa häntä, hän on sen ansainnut. Otetaan rauhallisesti, nyt on sentään pyhäpäivä. Syrän kaikille, maailma on mallillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti