Olet nyt sivulla, jossa kaikki kerrottu on täyttä totta, joka sisältää välillä asiatonta tekstiä ja joka saattaa joskus aiheuttaa likaisen naurun lukijassaan. Kirjoittajan mielenterveys on tällä hetkellä koetuksella, mutta ei kuitenkaan kokonaan menetetty. Kuitenkin, jos tekstien pohjalta aletaan harkita oikeustoimia, voin hankkiutua syyntakeettomaksi. Kuka tahansa tässä talossa käynyt uskoo sen mahdolliseksi. Antoisia lukuhetkiä.

perjantai 23. marraskuuta 2012

Kuka selittäisi lasten mielen?

Itse en ainakaan osaa. Olen sisällä ja teen parhaani lasten hyvinvoinnin eteen. Murina kiukuttelee, Diiva vääntelee naamaansa ja Uhma kitisee. Mikään ei kelpaa. Nostan kädet ilmaan ja tiedotan äidin lähtevän happihyppelylle. Suljen oven vasten kolmen lapsen ääntä. En ehdi sytyttää tupakkaa, kun tulee hiljaista. Pikainen vilkaisu ikkunasta sisälle. Diiva katselee Uhmaa ja nauraa. Murina tuijottaa käsiään ihmeissään. Uhma katsoo televisiota. Rauha jatkuu koko ulkoiluni ajan. Kun avaan takaoven, Uhma havahtuu transsista ja juoksee kiljuen vastaan. Eikä se ole ilokiljuntaa. Avatessani suuni ja päästäessäni äänen, jonka kaksoset ovat huomanneet äidin rekisteröidyksi tavaramerkiksi, alkavat hekin jälleen osoittaa tyytymättömyyttään. Niin, kuka nyt tyhjälle huoneelle olisi valittanut....

Toinen ihmetyksen ja ihastuksen aihe lasten kanssa on heidän kykynsä lukea ajatuksia. Talossa vallitsevan rauhan ansiosta olin asettunut mukavasti sohvalle ihailemaan, miten Diiva ja Murina torkkuivat sittereissään. Uhma piirtäessä lattialla kaikessa rauhassa. Sohva alkoi tuntua petollisen ystävälliseltä ja selviytymisvaisto neuvoi, että olisi syytä nousta ennen kuin se on mahdotonta. Ajatus huusi että nouse, ruumis taas näytti keskisormea ajatukselle. Yllättäen Uhma heitti kynät  nurkkaan ja ryntäsi keittiöön mennen laatikoille kolistelemaan. Pian hän palasi ruokailuveitsi kädessään. Ajatukseni saavutti jonkun, joka toiminnallaan sai ruumiini liikkumaan pakon sanelemana. Ponkaisuni sohvalta ei ollut ihan Matti Nykäsen ketteryyteen verrattavissa, mutta lentävä lähtö kuitenkin.
Suunnittelin eilen katsellessani lattioita, että olisi aika pestä nekin jälleen. Päätin, että lauantaina voisi imuroinnin lisäksi hieman näyttää moppiakin. Ei tarvinnut odottaa. Uhma sai eilen hieman limpparia nokkamukiinsa, mutta juomisen sijaan ihastui sen väriin ja tahmeuteen ja ehti läiskytellä sitä lattioille ennen kuin kukaan tajusi hänen inspiraatiotaan. Mieheni nappasi pojan ja vei tämän suihkuun minun jäädessä pesemään lattioita, illalla puoli yhdeksältä. Tuli puhdasta ja kiiltävää. Ei tarvitse lauantaina tehdä. Taas Uhma oli lukenut ajatukseni ja päättänyt laittaa suunnitelmaani vauhtia. Miksi siirtää muille päiville jotain mitä voi tehdä jo tänään? Aion vastaisuudessa varoa ajatuksiani lasteni lähellä. Ihan vain varmuuden vuoksi.

Vihdoin sain selvitettyä osoitteen, josta paitaprinttini löytyy. Olin kyllästyksissäni lähettänyt spreadshirtille sähköpostia asiasta vastaamalle heidän mailiinsa ilmoituksesta printtini myyntiinlaitosta. Koska firma toimii ulkomailla, kirjoitin englanniksi hieman kyseenalaistettavalla kielitaidollani. Eilen sain vastauksen ja paitani löytyi. Vastauksen lopussa luki "vastaisuudessa jos sinulla tulee kysyttävää, pyydän ettet ota minuun yhteyttä". Raaka suomennos pätkästä, ilmeisesti heidän asiakaspalvelunsa on eri osoitteessa kuin markkinointi, tai sitten viestin lähettäjän hermot loppuivat tavatessaan englanninkieltäni kirjoitettuna. Ymmärrän hänen kantansa, vähemmästäkin saa päänsäryn. Kiittäköön onneaan etten soittanut heille, siitä vasta olisikin saanut mielenkiintoisen puhelun.
Yhtä kaikki, maailman hienoin laiskan äidin printti löytyy osoitteesta http://www.spreadshirt.net/jokaisen-kotiaeidin-merkkipaita-C4408A22730919#%2Fdetail%2F22730919. Tilatkaa paljon, lisää ja enemmän. Muistakaa jokaista laiskaa, huumorintajuista kotiäitiä jouluna paidalla, josta jopa Katainen olisi ylpeä.



1 kommentti:

  1. miksi siinä paidass lukee helpon ELÄNÄN ... ?

    VastaaPoista