Lauantaiaamun jumitus

Mitenköhän tämäkin pitäisi ottaa? Kävin Cosmon osoitteessa katsomassa olenko saanut paljon tykkäilyjä (niitä on muuten surullisen vähän, käykää http://www.cosmopolitan.fi/galleria/10/tahtibloggaaja/484/kolme_ja_puoli_lasta, niin saan hyvän mielen, syrän). Siellä vilkkuu eri aiheita siinä punaisella nauhalla bloggarin yläpuolella, vähän niin kuin mainoksia. Sulkiessani tuota sivua olen aivan varma, että tuossa mainoksessa luki "ehkäisynetti". Hei, mitä siellä oikein vihjataan? Jos minusta ja blogistani tulee elävä ehkäisydogumentti, joka peräti toimii, vaadin siitä sitten pikku kiitoksen. Voisin kaupata blogini "Teiniäidit"- sarjan rinnalle, ihan vain sillä periaatteella että "ei se nyt aina niin helppoa ole". Siis äitiys, lisääntymisessä ei tähän mennessä ole ollut ongelmia...

Mieheni lähti eilen vanhan työporukkansa pikkujouluihin. Tällä kertaa se oli merkki lapsille, jotka aloittivat oman elokuvaversionsa "Hei, me huudetaan". Uhma kiipesi tyytyväisenä tiskipöydälle samalla kun Diiva koki suurta vääryyttä laskiessani hänet lattialle peiton päälle ottaakseni huutavan Murinan syliin. Uhma ei tietenkään ollut niin mielissään tästä äidin ajatuksesta, että tiskipöydällä ei olla. Ensimmäisen tunnin mieheni lähdön jälkeen lapset juoksuttivat äitiään ympäri taloa niin, että elintasoperse oli vaarassa pienentyä. He kuitenkin rauhoittuivat ja antoivat hengähdystauon. Pieni hajamielisyys ilmaantui vieraakseni, sillä olin jo vaihtamassa Diivalle yöpukua, kun tajusin, että päivän käytössä ollut body oli yllättävän siisti. Tajusin, että iltasose oli unohtumassa. Pikainen vilkaisu kelloon ja lasten tyytyväisyysarvio, ja päätin yrittää kuinka myöhästyneeseen soseeseen suhtaudutaan. Onneksi yritin, sillä molemmat vetelivät tyytyväisinä annoksensa Uhman auttaessa. Yllättävän kauniisti hän onnistui, peilasi jopa toimiani niin, että yritti lusikan kanssa ottaa suun ympäriltä ylimääräiset soseet pois. Projektin jälkeen aiemmin ihmettelemäni body oli juuri sen näköinen, kuin olin ensimmäisellä kerralla olettanut: pyykkitavaraa. Vaihdoin yövaatteet kaksosille ja laitoin nukkumaan, joka sekin onnistui yllättävän kivuttomasti. Molemmat tosin nykyään pyörivät sängyssään kuin kellon viisarit, yöllä ruokkiessa ei koskaan voi olla varma, missä se suu on. Pienessä pimeydessä ei auta kuin suunnistaa ääntä kohti ja toivoa osuvansa kohteeseen, ihan kuin dartsin heittoa.

Uhman kanssa loppuilta oli ihanteellinen. Äidin kulta tunki poskeaan äidin suuta kohti, hänellä oli suuri pusupula. Citymarketin ihanan tarjouksen ansiosta talossamme on hieman Fazerin konvehteja, joita söimme ruuan jälkeen hiukan. Olen ylpeä siitä, etten ole tehnyt karkista Uhmalle tabua, sillä vaikka hän on melkein samanlainen herkkujen ystävä kuin äitinsäkin, arvostaa hän enemmän maitopulloa kuin Omar-karamellia. Eilenkin hän imeskeli hetken kyseistä karkkia, jonka jälkeen osoitti haluavansa maitopullon. Saadessaan maidon hän vei vain puoliksi syödyn kermakaramellin roskiin ja alkoi juoda maitoa. Kerran aiemmin Uhman osoittaessa keittiön kaappeja, yritin tarjota suklaata kun luulin hänen haluavan. Ei kelvannut, vaan näytti toista kaappia. Herra Hakkaraisen ksylitolipastilli vei voiton suklaasta. Ylpeä? Ehkä hiukan.
Kellon lähestyessä yhdeksää hoidin Uhman yöpuulle. Muutaman kerran jouduin ohjeistamaan hänet takaisin sänkyyn, mutta aika helpolla pääsin. Kun olin pienen unituhinasta aivan varma, saatoin laittaa yövaatteet päälle, popcornin mikroon valmistumaan, avata lasipullocolan ja julistaa Täydelliset Naiset- maratonin alkaneeksi. Taisin herkutella unissani, sillä heräsin sohvalta yhden maissa molempien lasten nälkään. Kuitenkin popcornpussi oli tyhjentynyt ja colapullo siinä samalla. Alan olla entistä varmempi, että pystyn toimimaan unissani. Jeij! Kaksosten syötyä siirryin suosiolla sänkyyni, josta tunnollisesti nousin viiden aikaan. Osuin keittiöön sopivasti sanomaan miehelleni hyvää yötä. Pikaisen arvioinnin jälkeen en usko hänen mitään erikoista krapulaa saavan, sen verran hyvä ja järjellinen kunto hänellä oli (ei ollut edes herättänyt kotiutuessaan), mutta venyneen illan muistona saattaa jäädä osittainen väsymys.

Koska virastot ja varastot saavat harvemmin kiitosta tällaiselta äkkipikaiselta ja hätäilevältä kotiäidiltä, aion nyt antaa kiitosta siihen suuntaan, mikä sitä ansaitsee. En täällä ole muistanut hehkuttaa sitä, mutta sain tutkintotodistuksen tuossa pari viikkoa sitten. Valmistuin tosin jo aiemmin (tein viimeisen näyttötyön eräänä kesäkuisena perjantaina ja maanantaina määrättiin sairaslomalle, tyylileni uskollisena kaikki täytyy jättää viime tippaan), mutta todistuksen saapumisessa meni hetki. Olen siis vastavalmistunut kokki (krhm, oikein hyvillä arvosanoilla, itse neiti täydellisyys...) ja tämä suuri onnistuminen oikeuttaa stipendiin, joka on oikein mukavan suuruinenkin. Täytin tiistaina stipendihakemuksen ja laitoin postiin niin, että se lähti vielä samana päivänä matkaan. Oletan siis, että keskiviikkona se oli perillä. Eilen illalla Netpostiini oli saapunut postia koulutusrahastosta. Kävin kurkkaamassa odottaen heidän vaativan lisäselvityksiä, mutta yllätys oli todella positiivinen, kun luin saavani stipendin. Maksupäiväkin on reilun viikon kuluttua. Kolmen päivän aikana joku virasto on onnistunut käsittelemään hakemuksen ilman ongelmia (oletin, että työhistoriastani tarvittaisiin enemmän dokumenttia, sillä stipendin saadakseen täytyy olla ollut työelämässä vähintään viisi vuotta. Laskettuani oman työhistoriani sain lähes viisi ja puoli vuotta sen jälkeen, kun miinustin ajasta äitiyslomat. Kannatti aloittaa työnteko jo alaikäisenä). Mieltäni lämmittää erityisesti se, että tämä summa on veroton. Enpä elätä veroillani ainakaan näitä kamalia, virattomia ja laiskoja kotiäitejä, vaan saan käyttää koko summan ihan itseeni (käyn sillä summalla noin kolme kertaa kaupassa).

Tekisi mieli sanoa jotain tiivistettyä ja ytimekästä postauksen loppuun. Korvien välini nyt vain lyö todella tyhjää, joten on parempi jättää sen lauseen keksiminen aamuun, jolloin myös aivot ovat hommassa mukana. Ehkä taidan myös keittää toisen pannullisen kahvia ja tuplata Berocca Boozt- annoksen, sillä tällaisella jumituksella ei päivästä selviä. Aamuja, jokaiselle rauhallista ja onnistunutta lauantaita.