Paidassa on virhe!!

Kuten Anonyymi eilen kommentoi, paitapainatuksessa on virhe. "EläNän" ei ole sana, tosin voisin aikani kuluksi keksiä sille merkityksen. Sitä ennen kuitenkin hoidan printin sellaiseksi, että halukkaat voivat tilata sen. Ja vaikka kuinka haluaisin kantaa syyn niskoillani ja osoittaa Kataiselle ja muille kotiäitejä töihin potkiville, että miten niitä töitä voi hakea ja saada, kun ei edes selvää suomenkieltä osaa kirjoittaa, perfektionisti sisälläni haluaa tiedottaa, että vika oli tällä kertaa graafikoissa. Siis heissä, jotka muunsivat mallini kelvolliseksi printiksi. Eilen eräs ystäväni laittoi virheestä viestiä ja kävin tarkastamassa asian, vain huomatakseni että N ei ole sama kuin M. Tarkistin suunnittelumallini potkien itseäni virheestä jo valmiiksi, mutta siinä se olikin kuten piti. Kirjoitin palautteen firmalle ja liitin oman mallini mukaan osoittaakseni virheen toisessa päässä ("joor print is wrong, mai print is kuud. Juu häv to fix this, thänks"). Perjantai on huono päivä hoitaa asioita, kun viikonloppu on välissä. Mielenkiintoiseksi tämän tekee se, että tuo malli on nyt saatavilla spreadshirt.net:istä. Eilen iltapäivällä olin saanut sähköpostiini viestin spreadshirt.FI:stä, että mallini on tarkastettu ja valmis myyntiin. Tänä aamuna mennessäni katsomaan, se printti sitten oli oikein kirjoitettu. Mutta en tietenkään löytänyt sitä myytävistä tuotteista, vain omista tiedoistani. No, hyvillä ideoilla kestää päästä ulos. Kyllä se vielä saadaan sellaiseksi ja löydettäväksi, että joululahjaksi ehtii. Aloin miettiä tilaamaani paitaa, lukeeko printti siinä oikein vai väärin... Jos tässä vielä menee kauan, otan kotitoimistoni ja painelen kaverin luo, joka osaa englantia niin että kaikki asiat saa kerralla kuntoon. Huoh. Mutta niin, lupaan ilmoittaa heti kun saan printin toimivaksi ja osoitteen sille. Hyvää kannattaa odottaa, ja jos se ei ole hyvä, mitä sitä odottelemaan.

Uhma oli nukkunut edellisyön huonosti heräten itkemään vähän väliä. Itse en ollut tästä tietoinen, paitsi alkuillan kohdalta ollessani vielä hereillä. Aamulla lapsi oli normaalia kiukkuisempi ja nenä vuoti, niinpä päätin mitata lämmön. Lämpöä, ei kuumetta, mutta supon hänelle laitoin. Saman tien soitin Mehiläiseen ja varasin ajan uskoen korvatulehduksen jälleen saapuneen.
Korvatulehdusta tai muuta lääkekuuria vaativaa ei löytynyt. Käynti ei kuitenkaan ollut turha, sillä lääkäri kiinnitti huomion Uhman suun ympärillä olleeseen ihottumaan. Olen itse olettanut, että se johtuu Uhman kuolauksen ja tutinsyönnin yhdistelmästä ja laittanut Bepanthenia rohtumaan. Lääkäri kielsi oitis rasvan sanoen sen toimivan hautomona mikrobeille. Hän kirjoitti reseptin antibioottikortisonirasvalle ja neuvoi keittämään tutit mikrobin tappamiseksi. Rasvaa käytetään kunnes rohtuma on parantunut, mutta jos sitä vielä tulee, voi taas jatkaa käyttöä. Opin jälleen uutta, tähän saakka jumaloimani kaikkeen kelpaava Bepanthen ei olekaan kaikkeen kelpaava.
Rakastuin tähän lääkäriin, jolla kävimme. Mieheni käydessä Uhman kanssa lääkärissä on Uhma yleensä ottanut pikku slaakit joutuessaan lääkärihuoneeseen eikä muutenkaan ole kuulemma ollut kovin yhteistyökykyinen. Tämä lääkäri toimi Uhman ehdoilla, eikä Uhma huutanut kertaakaan. Hän antoi kauniisti tutkia korvat ja kurkistaa kurkkuun. Ei huutoa. Ihan oikeasti, totesinkin lääkärille ottaneeni väärän lapsen mukaan, kotiin oli jäänyt se kiukutteleva, huutava ja kiukkuinen lapsi. Uhma istui nätisti sylissäni ja selitti lääkärille omiaan. Lopulta hän kyllä kyllästyi ja otti kädestäni kiinni ja alkoi kiskoa kohti ovea. Siinä vaiheessa käyntimme olikin jo loppusuoralla. Laitoin lääkärin nimen ylös, en aio vastaisuudessa käyttää lapsiamme yhdelläkään toisella lääkärillä. Kerrankin maksoin innolla 80euroa 20minuutin tutkimuksesta. Mutta ammattitaidosta voinkin maksaa (laskun suuruus sai tosin jälleen suunnittelemaan alanvaihtoa. Ihan mukava summa pienessä ajassa. Mutta ehkä kannattaa katsoa sitä, millaisen työn he ovat tehneet päästäkseen ammattiinsa).

Voin jälleen sanoa selviytyväni loistavasti kolmen lapsen kanssa. Mieheni lähti eilen kaverinsa kanssa jouluostoksille ja sanoi, ettei tiedä kauanko menee. Lapsilla oli kylpypäivä ja hän meinasi, että jos menee pitkään niin kylvetetään heidät sitten vasta tänään. Korvieni välinen raksutus ilmaisi, että kyllä ne pystyy kylvettämään suunnitellusti, jos hieman improvisoi. Olemme tähän saakka pärjänneet yhdellä ammeella, jokainen kylpenyt vuorollaan. Uhma vain on tuottanut pieniä ongelmia, mustasukkaisuus iskee kun hän näkee, että joku muu pääsee ennen häntä kylpyyn. Meillä on suihkukaappi, jossa on korkeat laidat ja pohjassa tulppa. Niinpä keksin laittaa tulpan kiinni ja täyttää kaapin vedellä (laitoin suihkun päälle ja suihkuletkun kaapin pohjalle. Pieni paine ja letku käännähti niin, että suihkuava vesi lensi päälleni ja kylppärin lattialle.Hups). Uhma kaappiin kylpemään, kaksoset sittereissään kylppäriin ja ammeeseen vettä. Kylvetin ensin Murinan, kuivasin ja laitoin vaipassa ja pyyhkeessä takaisin sitteriin tehdäkseni Diivalle saman. Uhma kylpi onnellisena vieressä kylpylelujensa kanssa. Koko projektiin kului noin parikymmentä minuuttia ja lopputuloksena oli kolme hyväntuulista ja puhdasta lasta. Kävin ottamassa salaisesta kaapistani kultaisen kruunun ja kannoin sitä ylpeänä loppuillan päässäni. Ei asiaa, josta en selviäisi.

Tänään mieheni menee muutamaksi tunniksi töihin ja hän eilen sanoi, että olisi huisin mukavaa, jos leipoisin hänelle ja kaverilleen pizzaa sinä aikana kun hän on töissä (hänen kaverinsa on meillä maanantaihin saakka, mukavaa vaihtelua että hänelläkin käy vieraita. Kaverinkin puolesta mukavampi viipyä pidempään, kun matkaa on lähes viisisataa kilometriä). Lupasin oitis toteuttaa toiveen, kunhan tarvikkeet tuotaisiin, olihan rakkaani ostanut edellispäivänä paidan, joka oli sanaton kunnianosoitus minulle. Musta paita tekstillä "Minä olen isäntä talossa (ja minulla on vaimon lupa sanoa se)". Täytyyhän hyvästä pelisilmästä palkita. Näyttäisi siltä, että jääkaapissa on mausteet kunnon äijäpitsoille. Pyysin tuomaan myös tarvikkeita leivontaan, sillä mieltäni jäi liikaa kaihertamaan tiistaina leipomani piirakka, johon meni liikaa jauhoja. Maku kuulemma oli hyvä, mutta... Sisäinen neiti täydellisyyteni haluaa uusintaottelun niin, että siihen voi olla myös tekijä tyytyväinen. Tänään siis luvassa leivontaa ja pikku imurointi. Eilen kyllä imuroin ja pesin lattiat miesten ollessa kaupoilla, mutta koska huomenna saattaa olla päivä, jolloin ei hirveästi tehdä mitään, on hyvä pohjustaa se niin että voi hyvällä omatunnolla makoilla.

Niin, huomenaamulla en taida päivittää blogia. Luulen, että saavun kotiin siihen aikaan, kun normaalisti nousisin ylös. Tänään lähistöllä esiintyy bändi, jota olen jumaloinut viimeiset kaksitoista vuotta, joten arvatkaa, kuka on paikalla. Tänään aion antaa aikaa itselleni. Kylven valkoviinissä, uin hotshoteissa, kurlaan siideriä. Hyppään vapaalle ja unohdan hetkeksi aikaa velvollisuudet. "Ja kun päivä valkenee, mä voin taas palata entiseen. Ja kun päivä valkenee, sama rääväsuu taas virnuilee". Aion kuitenkin jättää krapulat ja voimattomuudet pois. Huomenna nousen Uhman kanssa samoihin aikoihin ja olen jälleen äiti. Hieno suunnitelma, katsotaan, kuinka käy. Olen todennut, että jos kohtelee maksaansa hyvin, se muistaa sen ja on myös ystävällinen. Olen siis pitänyt siitä niin hyvän huolen, että nyt kerran muistuttaessani sitä tehtävistään, se ei suutu. Lisäksi siskoni sanoo, että jos juo beroccaa ennen ja jälkeen viihdeillan, ei tule krapulaa. Olen liki kaksi kuukautta lipittänyt aamuisin berocca booztia, eli nyt laitetaan tuokin logiikka kokeeseen.
Tietysti, jos saapuessani kotiin ei väsytä ja sanan säilä on hilpeä, voin tulla kertomaan loistavasta illasta ja kirjoittaa muistiin aamuyön tunnelmia. Ehkä on parempi laittaa kone lukkojen taakse ja mokkula piiloon. Saas nährä, kullai käy, mutta kute arvata saattaa, olen totaalisen innoissani tulevasta illasta. Kahdentoista tunnin päästä olen jo kaverin luona. Odottavan aika on pitkä, mutta hyvää kannattaa odottaa. Ja päivän saan loistaa äitinä ja puolisona niin että hyvällä omatunnolla voin poistua muutamaksi tunniksi.