Kuvassa uusin väsäys, paljon parempi kuin viime kerralla! On tuo marsipaani ihme juttu, sen kanssa pystyy korjaamaan kaikki ulkonäkövirheet, taidan siis lätkyttää sitä naamaani, vatsaani ja perääni illalla ja nukkua näiden naamioiden kanssa. Jos sitten aamulla olisi kaikki "pikku"virheet hävinneet.
Sisältö oli nyt aikalailla sama viimeksi, paitsi hillon jätin pois ja sekoitin vaniljakermarahkatuorejuustosysteemin joukkoon tuoretta banaania ja kiiviä pätkisrouheen kera joukkoon. Sen verran täytynee vielä fiksata, että hienonnan nuo hedelmät sauvasekoittimen kanssa pilkkomisen sijaan, niin maku tasoittuu paremmin ja mössö on tasaisempaa, kuten kuvasta näkyy, vaaleanpunaisen marsipaanin läpi näkyy epämääräisiä möykkyjä (meikäläisen kropassa ne ovat selluliittia). Ja luulen vaihtavani pätkiksen Marianne- rouheeseen. Koristeluun taisin innostua liikaa noiden suklaasydänten kanssa. Mutta, ne ovat suklaata. Mielenkiintoisen lisän koristeluun toi se, että en aluksi löytänyt noita valkosuklaasydämiä mistään. Olin aivan varma, että rakas mieheni oli syönyt ne makeanhimossaan (tällaista vetoa suunnittelin itsekin päivänä eräänä...) ja olin viittä vaille valmis laittamaan aikuisen naisen tekstiviestin, jossa kirotaan välttämättömien koristeiden syönnistä. Onneksi en tehnyt tätä, sillä hetken kuluttua löysin sydämet, arkki oli liimaantunut ruskeiden sydänten arkin alle. Minä ja äkkipikainen luonteeni, kuinka suloinen voinkaan olla parhaimmillani. (Plus, ei unohdeta sitä tosiasiaa, että ihan oikeasti vain minä saisin päähäni syödä koristesydämet makeannälässäni....)
Kuten faceenkin eilen päivitin, mikään ei ole kauniimpaan kuin lapsen uni. Ja kun tuo kerrotaan kolmella, on äidilläkin hulppea olo. Viimeisen tunnin aikana olen saanut tehtyä reklamaation tuotteesta, joka on alkanut lähettelemään päivittäin herneitä nenääni. Asialle oli aika tehdä jotain. Ilmaisin itseni toki asiallisesti silmälläpitäen sitä, että tätä tuotetta on vastaisuudessakin pakko käyttää, enkä halua pernaruttoa sen mukana vain sen vuoksi, etten osannut käyttää äidinkielenlahjojani hillitysti.
Sain myös lähetettyä pari sähköpostia, joihin odotan liiankin suurella innolla vastauksia. Toivon, että pääsen kertomaan niistä tarkemmin lähitulevaisuudessa. Älkää ihmetelkö, jos en enää mainitse joulua kirjoituksissani, sähköpostieni tarkastelusta tulee uusi elämäni (pliis, muistuttakaa tasaisin väliajoin lapsistani...).
Koen parhaimmaksi päättää tämän kirjoituksen tähän, ennen kuin Uhma herää ja haluaa säätää koneen asetukset uusiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti