Kyllä se nimittäin niin on, että ainakin vielä tänä jouluna minä olen huomattavasti innostuneempi kuin Uhma, Diiva tai Murina. Eilenkin olin niin fiiliksissä kauppaan mennessäni, että vallan unohdin heitellä ehkäisyvalmisteita huutavien lapsiperheiden kärryihin. Sikäli, kaupassa ei ensimmäistäkään sellaista ollut, vaan olin yksin noin parinkymmenen muun kanssa todella hiljaisessa kaupassa. Täst edes käyn aina Salattujen Elämien jälkeen kaupassa. Poiskin ehtii ajoissa, viimeisen kauppatavarani laitoin kassiin kymmentä vaille yhdeksän.
Joka tapauksessa, mieleni lenteli eilen taivaissa kaupassa käydessä. JOULUKONVEHDIT- ja SUKLAAT ovat tulleet kauppoihin. Kun näin ne korkeat vuoret suklaalaatikoita- ja levyjä, isot pinot mitä hienompia joulukalentereita ja Kinderin jättijoulusuklaamunat, mieleni teki ottaa vauhtia ja hypätä niiden joukkoon. Uida niiden joukossa. Heitellä niitä ilmaan ja antaa ropista sateena päälleni. Kaivautua niihin kuin myyrä. Olla suklaan keskellä kuin Roope Ankka rahojensa. Oli pakko sitten häipyä karkkiosastolta, etten lähtenyt toteuttamaan itseäni. Jonka seurauksena unohdin ostaa punaiset ja siniset mariannekarkit. Ehkä parempi niin, ristiäisiin on vielä viikko aikaa, joten ehtisin syödä ne siniset moneen kertaan. Heij, muistinko jo kertoa että kastekutsut saapuvat tänään vieraille? Hurraa meikäläiselle!
En ole kovin kateellinen henkilö, mutta hivenen sellainen tunne nosti eilen päätään tarkkaillessani kissojani. Mitä enemmän asiaa mietin, sen enemmän löysin positiivisia asioita kissanelosta. Loppujen lopuksi päätin, että seuraavassa elämässä sanon mau. Seuraavana perusteluja tähän asiaan:
* Sinä näet vanhan ruman sohvan. Kissa tulee ja näkee sen maailman kauneimpana raapimispuuna, jossa voi myös nukkua samalla.
* Sinä näet suljetun oven. Kissa kokee sen loistavana haasteena: jos sitä ei omin avuin saada auki, niin mau´untaa, raavintaa ja muuta melua käyttämällä se avataan.
* Auringonsäteet tulevat ikkunasta. Sinä näet säteen paljastamat likaiset lattiat ja pölyn hyllyillä. Kissa näkee uniajan maailman parhaimman lämmityksen voimalla.
* Heität rypistetyn kauppakuitin roskiin. Käännettyäsi selkäsi kissa murtautuu roskiskaappiin ja kaataa koko roskiksen pelastaakseen maailman parhaimman lelun. Etkö sinä idiootti sitä tajunnut?
* Tunnet itsesi hyödyttömäksi. Kissa tulee paikalle, näkee sinut ja muistaa: "ruoka oli loppu, tuo saa laittaa sitä lisää HETI kun on silittänyt vatsaani ärsyyntymiseeni saakka".
* Koet olevasi aliarvostettu ja soimaat itseäsi. Kauempaa kaksi kaunista silmää katsoo sinua ylpeästi. Katse merkitsee "tuo oli vain ihminen, mutta kärsivällisyydellä ja opastuksella siitä tuli oikein täydellinen palvelija. En vaihda sitä koskaan".
Kissoille maailma siis on paljon positiivisempi paikka. Kaikki näkyy uusina mahdollisuuksina, hienoina nukkumapaikkoina tai oivina leikkikaluina. Mau.
Diiva on todellakin muuttunut. Jos vertaa vaikka kuukautta taaksepäin, kyse on aivan eri tytöstä. Tuolloin mahakipu tai muu teki vauvojen olemisesta vaikeaa ja koko ajan sai sylittää ja tehdä taikatemppuja, silti heitä itketti. Nyt Murina nukkuu onnellisena aina saadessaan vatsan täyteen. Diivasta taas on tullut samanlainen tyhjännauraja kuin äitinsäkin on. Edellisyönä neljän aikaan Diiva inisi, mutta ei huolinut maitoa. Hän aloitti kovan juttelun ja ääneen nauramisen. Nyt aamulla kello kuusi sama juttu. Siis se alkoi noin kuudelta, nyt kello on puoli seitsemän. Kova selitys, nauru ja heilunta. Ihanan kuuloista. En tiedä mitä hän nauraa, mutta jotain todella hauskaa se on. Lisäksi hän heiluu niin kovin, että on nytkin yön aikana kääntynyt ympäri. Ei siis selältä mahalleen, vaan heilunut kuin tuuliviiri, jalat ovat nyt siinä kohtaa, missä illalla oli pää. Mielenkiintoista aloittaa yösyöttö etsien suuta varpaista. Onneksi olin aika äkkiä juonessa mukana ja avasin silmäni.
Tänään on todellinen keittiö kuumaksi- päivä. Saa tehdä ruuan niin kaksosille kuin isommillekin ihmisille ja lisäksi aion koittaa porkkanarieskoja. Porkkanarieskaohje oli noin vain ilmaantunut edellisiltana jääkaapin oveen. Joko mieheni vihjasi jotain tai aikoo aloittaa uuden harrastuksen. Kumpaa se sitten onkaan, voin koittaa ne ensin läpi ja sitten suositella, kannattaako hänen hermoillaan leipoa. Joka tapauksessa vastaus viimeiseen on ei.
Kerronpa sitten taas huomenna, miten kaik sujui. Nyt on pakko laittaa kone pois, kun vielä ehtii. Alkaa sen verran rauhattomalta tuo ympäristö kuulostamaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti