Olet nyt sivulla, jossa kaikki kerrottu on täyttä totta, joka sisältää välillä asiatonta tekstiä ja joka saattaa joskus aiheuttaa likaisen naurun lukijassaan. Kirjoittajan mielenterveys on tällä hetkellä koetuksella, mutta ei kuitenkaan kokonaan menetetty. Kuitenkin, jos tekstien pohjalta aletaan harkita oikeustoimia, voin hankkiutua syyntakeettomaksi. Kuka tahansa tässä talossa käynyt uskoo sen mahdolliseksi. Antoisia lukuhetkiä.

lauantai 6. lokakuuta 2012

Lasten ja nuorten vallankumous

Olen nyt tosissani miettinyt maailman suuntaa, kun olen lukenut mitä järkyttävimpiä uutisia nuorien ja lasten käytöksestä. Olen myös tullut eräänlaiseen lopputulokseen asian kanssa. Alkuviikosta luin, miten jossain ulkomailla muutama teinityttö oli huvikseet pahoinpidelleet mielisairaan naisen tämän omilla kotirappusilla, kuvannut tapahtuman ja laittanut sen facebookkiin. Kotimaan uutisissa herättää kauhistusta säännöllisin väliajoin koko ajan nuorempien ja nuorempien lasten väkivalta opettajia kohtaan. Viimeisin taisi olla kahdeksan vuotias, joka kävi opettajien kimppuun. Sairasta? Ei olisi onnistunut omassa nuoruudessani.
Mikä tähän kaikkeen on saattanut johtaa? Ulkomaiden lakeihin en ole perehtynyt niin paljon, että voisin sieltä alkaa ruopia asiaa. Mutta Suomessa kaikki kurittaminen on kielletty, vanhemmat eivät saa kurittaa ja opettajat vielä vähemmän. Hallaa tekee se, että lapset tiedostavat tämän koko ajan nuorempina ja käyttävät sitä tietoisesti hyväkseen. Enkä nyt tarkoita, että lasta pitäisi saada pahoinpidellä surutta, en todellakaan. Mutta oma mielipiteeni on se, että jonkinlainen rangaistus, joka jää lapsen mieleen epämiellyttävänä, toimii paremmin kuin nuhtelu. Itse olen saanut tukkapöllyä lapsena ja mielestäni olen kuitenkin kasvanut edes suhteellisen normaaliksi aikuiseksi. Veljeni, joka on syntynyt 70- luvun alussa, taisi peräti saada selkäsaunan ja hänkin on kunnollinen, perheellinen mies. Mitään traumoja emme ole saaneet, eikä voi puhua edes jokavuotisesta kurituksesta. Vaan ansaitusta, kun todella jokin asia piti saada perille. Enkä muista tehneeni sen jälkeen asiaa toista kertaa.
Yhtä kaikki, en yhtään ihmettele että laki muuttui niin, ettei lapsia kohtaan sallita enää ruumiillista kuritusta. Koska, kuinka helppo joidenkin aikuisten oli ylikäyttää tätä valtaa ja tehdä ruumiillisesta kurinpidosta todellinen pahoinpitely. Raja oli helppo ylittää. Mutta. Ruokkiiko nyt seuraukset syytä, vai toisinpäin?
Koska aikuisilla ei ole valtaa muuhun kuin sanalliseen käskyttämiseen, katsovat lapset voivansa  käyttäytyä miten vain. Jos yrittää laittaa nuorta kotiarestiin, millä pystyt estämään hänen poistumisensa, jos hän todella päättää lähteä? Jos edes pidät kiinni, voit saada syytteen pahoinpitelystä. Jos viet lapselta jonkun etuuden, vaikka viikkorahan, saattaa hän karkin kaipuussa varastaa sitä. Toki lapsen käytös pisimmän päälle lähtee kodista ja kasvatuksesta. Jos koti on tasapainoinen ja rakastava, jossa on selvät säännöt, lapsen kehitys on turvallisella alulla. Jos taas kodin olot aiheuttavat epävakaan kasvupohjan, jää kasvatuksellinen vastuu päiväkodin ja koulujen työntekijöille, joilla ei ole mitään valtaa, vaan 2000- luvun muokkaama pelko. Omassa lapsuudessani ja vielä yläasteella monella oli toiveammattina luokanopettaja, mieluiten pienessä kyläkoulussa. Nyt ei monikaan kyselyyni vastanneista menisi edes sellaiseen, vaikka sellainen sattuisi löytymään (eikä sellaista enää löydy, kun halutaan säästää juuri siitä mistä ei tarvitsisi. Mitä suurempi luokka, sen vaikeampi pitää kontrolli, mutta kyläkoulut tulevat kalliimmaksi kuin täyteen ahdettu homekoulu). Syynä on se, että pelko henkisestä ja fyysisestä väkivallasta ovat liian suuria. Kunnianloukkaussyyte haukkumisesta tietenkin voidaan nostaa, mutta se että alle 15- vuotias ei ole rikosoikeudellisessa vastuussa, vaikeuttaa jälleen seurauksia. Mielestäni kymmenvuotiaat ja sitä vanhemmat voisi asettaa jo vastuuseen omista teoistaan. Sen ikäiset ymmärtävät jo tekonsa. Jos kaataa toisen maahan ja toiselle tulee haava, tähän sattuu. Eikä satuttaminen ole oikein.
Tekstini saattaa olla hieman ontuvaa ja monihaaraista, sillä tämä aihe herättää niin paljon ajatuksia. En todellakaan ole lasten pahoinpitelyn puolesta (toivon todella, että pikku Erikan isä päätyisi loppujen lopuksi vankilan isokyrpäisimmän miehen nartuksi, eikä tämä mies pitäisi liukuvoiteen käytöstä, vaan kovasta dominoinnista. Uutisia odotellessa, kun Erikan isä itkee jollekin korkealle taholle kokemaansa vääryyttä. Oijoi, melkein nousee kyyneleet silmiin. Siis sen puolesta, että aiempi pahoinpitely loppui niin lyhyeen). Mutta, voisin itse kuvitella antavani tukkapöllyä. Okei, hieman kova sana. Voisin ottaa viidestä niskahiuksesta kiinni ja hiukan tukistaa, se ei todellakaan satu mutta tuntuu sen verran epämiellyttävältä, että luulisi asian menevän perille. Myös sormille nippaisun hyväksyisin, esimerkiksi silloin jos lapsi tunkee sormiaan pistorasiaan lukuisista kielloista huolimatta (onneksi on pistorasiasuojat).
Otsikkoon palatakseni, oma mielipiteeni on loppupeleissä se, että olemme itse aiheuttaneet tämän nykyisen tilanteen. Jos ennen aikuiset olivat turvattuja ja lapset saivat elää pelossa, nyt tilanne on toisinpäin. Lapset noudattavat viidakon lakia selviytymisessä. Vahingoita ennen kuin sinua vahingoitetaan. Kautta aikain lapset ovat saaneet "pelätä" ruumiillista rangaistusta, jotkut pahaakin sellaista. Nyt kun se on kielletty ja he tiedostavat sen, ottavat he siitä kaiken "ilon" irti. He ovat turvassa ja aikovat pysyäkin. Kuten sanoin ja johon logiikkani perustuu, kyseessä on lasten ja nuorten vallankumous.
Myönnän sortuneeni ajatuksissani yleistämiseen ja lokeroimiseen. Tarkoitan pääasiassa sitä, että saatamme saada juuri sitä, mitä olemme ansainneetkin. Lapsia on sorsittu ja sorsitaan edelleenkin, mutta nyt heillä on "aseet" suojautua pahimmalta. Osittain hyvä juttu, mutta tässäkin jo mennään äärimmäisyyksiin. Voin vain toivoa, etteivät omat lapseni koskaan koe olevansa niin turvattomia, että tarvitsisi turvautua äärimmäisyyksiin.

Ilmeisesti pieni apinalaumamme alkaa heräilemään. Tämän aamun aihe jäi hieman raskaaksi ja oli vähän sekava, mutta toivottavasti herätti ajatuksia. Huomenna kevyemmin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti