..niin mihin? No vaikka mihin. Sen enempää miettimättä tein pari listaa. Suurimpana vaikuttajana oli lista nimeltään "7 Hyvää syytä harrastaa seksiä". En tiedä, oliko alkuperäinen julkaisu lehden, radio- ohjelman vai jonkun muun, mutta kyseinen otsikko lennähti (yllätyyyyyys) naamakirjassa silmilleni. En vaivautunut avaamaan linkkiä, sillä ympärilläni metelöi kolme erittäin hyvää syytä jättää seksin harrastaminen väliin koko loppuelämäksi. Totesin, että kuka ikinä kyseisen listan onkaan tehnyt, on tasan satavarmasti sinkku ilman lapsia tai sitten pahasti korruptoitunut. Nyt rauhan ollessa kotonamme maassa ja ympäristön rauhallinen, olen edelleen samaa mieltä. Ja päätynyt viimeisimpään vaihtoehtoon, sillä tietysti lapsitaloudessa tarvitaan rahaa.
Koska lista "kolme hyvää syytä jättää seksin harrastaminen muille" on valmis eikä tarvitse perusteluja sen enempää, siirryn suoraan seuraavaan. Eli 5 hyvää syytä syödä suklaata:
-Se on hyvää.
- Se tuottaa mielihyvää.
- Se tukkii suun edes hetkeksi (auttaa myös lapsiin, mutta kannattaa koettaa vain kun suklaata on tarpeeksi tarjolla, ettei itseltä lopu kesken).
- Se ei huuda.
- Se korvaa seksin (lue uudelleen ensimmäinen lista).
Tämä lista on ehdoton suosikkini. 5 hyvää syytä lähettää mies töihin:
- Jos kieltää vanhinta lasta ja tämä nostaa hirveän metelin, kukaan ei ole antamassa periksi hiljaisuuden saavuttamiseksi.
- Kun miehellä on huono päivä, ei sinulla kuitenkaan ole neljää lasta kotona kiukuttelemassa.
- Saat syödä suklaasi rauhassa.
- Voit kulkea hyvällä omatunnolla yövaatteissa yli puolenpäivän.
- Joku saattaa joskus saada sellaisen summan tilille, että talouteen on mahdollista ostaa uusi imuri.
Viimeinen (onhan näitä lisääkin, mutta listaan vain tärkeimmät) kertoo, miksi on ihanaa olla äiti:
- Kavereiden päivitellessä huonoa oloaan viikonloppuisin ja joskus arkenakin voi olla ylpeä siitä, että on laittanut ruuan, siivonnut ja vaihtanut muutaman kierroksen paskavaippoja jo ennen puolta päivää.
- Et joudu keksimään tekosyitä sille, miksi vatsaasi ympäröi muutaman koon liian suuri nahka höystettynä kymmenen vuotta sitten muodissa olleella liekkikuviolla.
- Vaikka olisit kuinka surullinen, vihainen, raivoissasi tai iloinen, kaikki unohtuu, kun silmäsi kohtaavat hampaattoman hymyn. (Tai vaihtoehtoisesti sen vanhimman hampaallisen hymyn ja muistat unohtaneesi eilisiltaisen hammaspesun kaiken tohinan joukossa)
- Saat olla päivittäin tekemisissä aitojen tunteiden kanssa. Mikään ei ole viattomampaa, kuin vauvan itku, eikä mikään aidompaa läheisyyttä, kuin taaperon halaus kunnon pusulla höystettynä.
- Heräät aikaisin ja nukahdat aikaisin. Jos toisin käy, huomaat tulleesi vanhaksi.
- Laihdut, koska huomaat että aina saadessasi lämpimän ruuan eteesi alkaa joku lapsista vaatimaan jotain. Lopulta et jaksa edes yrittää syödä vaan päädyt talon koiran kanssa tappelemaan esikoisen lattialle heittämistä tähteistä.
- Vaikka kuinka vituttaisi, ei tarvitse katsoa kauas kun löytää edes yhden syyn, miksi joka päivä jaksaa saman rumban. Paskamäärä vaihtelee, mutta rakkaus säilyy.
Paskarumbasta nousi mieleeni eräs mainostuksen arvoinen asia. Sittarissa oli tässä päivänä eräänä Glissin shampoot ja hoitoaineet tarjouksessa, ja nykyisessä säästölinjassani päätin tietysti tarttua täkyyn. Valitsin hempeän helmiäisvaaleanpunaiset putelit, jotka oli tarkoitettu vaurioituneille ja kiillottomille hiuksille (käyttötarkoituksella ei ole niin suurta väliä kuin värillä). Samana iltana testasin näitä tuotteita. Ihan ok. Seuraavana aamuna jouduin työllistämään nenääni kauan, ennen kuin tajusin asian todellisen laidan. Etsin ja etsin, mikä talossa tuoksuu hyvälle. Miedosti makealle ja kauniisti raikkaalle. Ihmettelin ja etsin. Pidin tupakkatauon ja jatkoin. Edes tupakanhaju ei kätkenyt tätä ihanaa tuoksua. Lopulta jouduin sen myöntämään ja iloisesti toteamaan: MINÄ haisin jollekin muulle kuin paskalle ja puklulle. MINUN hiukseni tuottivat tuon taivaallisen tuoksun. En enää vaihda shampoo- ja hoitoainemerkkiä. Jos on mahdollista tuoksua naiselliselta muussakin kuin äidin muodossa, käytän sen hyväkseni. Käytän itse ja suosittelen kaikille. Aamu alkaa hyväntuoksuisesti.
Ihmettelen suuresti, miksi saan niin paljon aikaiseksi silloin, kun olen keskenäni lasten kanssa kotona. Tänään mieheni lähti jo kahdeksaksi töihin, ja yhteentoista mennessä olin saanut ruuan valmiiksi, imuroinut ja tietenkin pitänyt Murinasta, Diivasta ja Uhmasta huolen. Hmm. Myönnetään, Uhma piti itse itsestään huolen. Sinä aikana kun imuroin, oli hän murtautunut leipälaatikkoon ja napannut ruisleivän puolikkaan itselleen. Sieltä hän onnellisesti tallusteli leipä kädessään olohuoneeseen. Diktaattorimutsi tietenkin nappasi leivän, voiteli sen ja asetti lautasella pöydän ääreen. Mutta kelpasi ja kaikki meni.
Päivän ruokana oli itse tehty lasagne. Siis oikein kunnolla itse tehty, tähän saakka olen ostanut sellaisen taikalaatikon jossa on mukana kaikki muu paitsi jauheliha. Laskelmieni mukaan tulee kuitenkin halvemmaksi valmistaa kaikki itse, joten lopputulosta on turha miettiä. Lisäksi itse tehty on parempaa, kun juustokastikekin on erikseen. Kypsensin jauhelihan, jonka joukkoon heitin lihaliemikuution, sipulia ja tomaattimurskaa. Juustokastikkeeseen heitin purkin kolmen juuston kermaa, paketin koskenlaskijaa ja juustoraastetta. Sitten pinoamaan. Pinnalle vielä juustoraastetta. Onnistuin muuten hyvin, mutta ensi kerralla teen hieman löysempää juustokastiketta. Ei lasagne niin kovin kuiva ollut, mutta parempi siitä olisi tullut, jos olisin vaikka lisännyt maitoa juustokastikkeeseen. Uhma tietysti auttoi tunnollisen esikoisen elkein äitiään jokaisessa vaiheessa. Suloisinta taisi olla se, kun sekoittelin juustokastiketta pienellä metallivispilällä, haki hän samanlaisen laatikosta ja otti kaapista kattilan, jonka asetti liedelle oman kattilani viereen. Siinä sitten hämmennettiin yhdessä Murinan ja Diivan nukkuessa. Mietin vain väkisinkin teollisuushellan ostoa heidän kasvaessaan apuri- ikään. Tuolle vanhalle ei mahdu kaikkien keitokset. Lisäksi taidamme tarvita saarekkeen keittiöön, että jokainen mahtuisi hämmentelemään omaa sössöään. Eli selvällä suomen kielellä, tarvitsemme uuden talon. Ääh, jospa aloitettaisiin siitä uudesta imurista, jos sen saisin, olisin onnellinen. Mahdollisen eron tullessa luopuisin aivan kaikesta, kunhan saisin pitää imurin. (Toivokaa, etten saa uutta imuria milloinkaan, sillä mistä sitten kirjoittaisin???!!!?)
Seuraavaksi aion siirtyä ristiäiskutsujen viimeistelyyn. Aikataulu kusee viikolla, mutta jos se on ainoa huolenaihe, niin voin olla tyytyväinen. Mikäs kiire valmiissa maailmassa, mahahaavan voi saada vaikka murehtimalla niitä tuurilla seilaavia laivojakin. Tai joutsenella lentäviä kissoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti