Olet nyt sivulla, jossa kaikki kerrottu on täyttä totta, joka sisältää välillä asiatonta tekstiä ja joka saattaa joskus aiheuttaa likaisen naurun lukijassaan. Kirjoittajan mielenterveys on tällä hetkellä koetuksella, mutta ei kuitenkaan kokonaan menetetty. Kuitenkin, jos tekstien pohjalta aletaan harkita oikeustoimia, voin hankkiutua syyntakeettomaksi. Kuka tahansa tässä talossa käynyt uskoo sen mahdolliseksi. Antoisia lukuhetkiä.

tiistai 2. lokakuuta 2012

Rattoisia kysymyksiä

- Missä kaikki pulunpoikaset ovat? (Oikeasti, onko kukaan nähnyt niitä?)
- Millaisia tuolit olisivat, jos jalat kääntyisivät polvista toiseen suuntaan? (En suosittele kokeilemaan kotona)
- Voiko kuussa kuivattaa pyykkiä? (Neil Armstrong olisi voinut koittaa niin ei tarvitsisi miettiä)
- Kuinka kauan matka kestää jos se on pitkä? (Veikkaisin, että loputtomasti?)
- Kumpi on suurempi, tippa vai pisara? (Onko väliä, kun molemmat on märkiä.)

-Miksi mäyräkoiralla on niin lyhyet jalat? (Jos ne olisi pidemmät, ne tulisi selästä läpi)
-Miksi kirahvilla on niin pitkä kaula? (Jos siitä ottaisi palan pois, pää tippuisi maahan)
-Mistä tunnistaa maailman lyhyimmän miehen? (Sillä on pussit silmien alla)
-Mistä tunnistaa maailman lyhyimmän naisen? (Sillä on rako hampaiden hampaiden välissä)
-Mitä eroa on sammakolla? (Mitä vihreämpi, sitä pomppii)

Vaikka blogini kellonaika väittäisi mitä, kello on aamu. Ja päivä tiistai. Tarkistin aikavyöhykettä ja viimeksi taisin olla Tyynenmeren aikavyöhykkeellä, nyt taidan elää Islannissa. Jos edes kellonaika näyttäisi totuutta, mutta päivissä olen sen yhden jäljessä. Tunnen itseni elektroniikan ihmelapseksi, jonka vanhemmat ovat päättäneet antaa adoptioon henkilöille Yritä ja Epäonnistu. Palatakseni kelloon, se on nyt viisi, joten ylläolevat kysymykset olkoon oikeutettuja. Jollakin pienen ihmisen täytyy itseään viihdyttää. Hihhei.

Olen tehtävistäni myöhässä. Ristiäiskutsuja pitäisi alkaa valmistaa ja budjettilaskuri kuitteineen saattaa ajan tasalle. Uhman vanhoja vaatteita saisi jälleen käydä läpi Murinaa varten ja tutuilta tulleet vaatteet saisi järjestää koon mukaan. Omia vaatteita pitäisi alkaa kärräämään kirpputorille. Olen kuitenkin ollut nyt niin kiinni perheen pyörityksessä ja vapaa- aikani käyttänyt maailmanrauhan rakentamiseen sekä nälänhädän torjumiseen, ettei aikaa ole jäänyt. Ja jos on, olen yrittänyt keksiä lääkettä syöpään. Kiireistä. Jospa siis tänään saattaisin talouslaskurin ajan tasalle Uhman päiväuniaikaan. Illalla aloittaisin ristiäiskutsut. Viikonloppuna voisin opettaa koiramme haukkumaan Espanjaksi, ihan vain jotta voisin sanoa perheemme olevan monikulttuurinen. Josta tulikin muuten ajatusjohdannainen. Jos nyt alkaisin iltaisin laittamaan soittimesta  vaikka Kiinan kielen opetuslevyn ja soittaisin sitä kaksosille kunnes he ovat vaikka viisi, oppisivatko he sitä? Nukahtaessa, nukkuessa ja herätessä kuulisi vierasta kieltä suomenkielisten sanojen kanssa, kai se johonkin johtaisi? Joo...huonosti nukkuviin lapsiin jotka oppisivat ennen kouluikää haistattelemaan äidilleen vieraan maan tahtiin. Jätetään väliin.

Eilen oli täydellinen päivä. Uhma tuntuu unohtaneen sen, mikä hänen mieltään on kiukuttanut. Tietysti normaalia äkäisyyttä ilmeni, jos herraa kielsi, mutta hän on vain suloinen puristaessaan kätensä nyrkkiin, ottaessaan keuhkot täyteen happea ja huutaessaan niin, että kaikki 92 senttiä ja 15 kiloa tärisee. Diiva ja Murinakin omasivat kohtuu onnellisen päivän. He lähinnä söivät ja nukkuivat, niin kuin vauvojen kuuluukin. Välillä hereillä ollessa oli pientä huutoa, mutta myös naurua, hymyä  ja hyminää. Itse voin loistavasti pitkien yöunien ansiosta, niinpä tein ruuan lisäksi pullia. Ruuaksi tein perunoita (Uhma ei pidä riisistä tai makaronista, joten taloutemme lisukevaihtoehdot jäävät perunan eri muotoihin) ja kanakastiketta. On paljon taloudellisempaa, jos ostaa kolmen koipireisipaketin, laittaa ne uunissa ja perkaa siitä lihat kastikkeeseen. Paljon lihaa ja koira kiittää nahasta ja muista perkuujätteistä (ei kuitenkaan luista, sillä ne menevät suoraan suosiolla roskiin). Kastikkeen laitoin normaalisti ruskistamalla jauhoja kevyesti voissa, veden jälkeen lisäsin savujuuston makuista ruokakermaa, kanaliemikuutioita, valkosipulijauhetta, maustepippuria sekä grillausmaustetta. Salainen ainesosa hunaja toi kaivattua pehmeyttä, mutta mausteet sain esille laittamalla pari teelusikallista sokeria joukkoon. Uhma söi ruokansa kiukuttelematta. Tarkoittaa sitä, että onnistuin. Pullalajiksi valitsin voisilmäpullat. Taikina kohosi yli kipon, eli pullia tuli pakastin täyteen. Käytin niin vähän jauhoja kuin pystyin, joten lopputuloksena oli ihanan ilmavat ja pehmeät pullat. Voisilmä tuli sekoittamalla noin desi sokeria huonepehmenneeseen voihin. Näistä tuotoksista taas mieheni kiitti. 
Illalla hoksasin loistavan keinon rauhoittaa Diiva. Hän huusi ruokkiessani Murinaa, eli en voinut napata häntä syliin. Otin laitokselta saadusta Libero- lahjalaukusta mukana tulleen ampiaishelistimen, jolla on silkkinauhoja perässään ja aloin niillä sivellä Diivan kasvoja. Tytön silmät menivät kiinni ja suu nousi hymyyn. Hän selvästi nautti uudesta aistimuksesta. Keino tepsi koko illan. Toivottavasti auttaa myös tänään, jos on tarvetta.

Jälleen olen saanut juotua kahvikuppini ja Diivakin aloittaa aamuääntelyitään, lisäksi täytyy ehtiä käydä netpostin sivuilla ja nettipankissa, eli tämä juttutuokio jääköön tähän. Lupaan kuitenkin palata taas ajan ollessa sopiva, oli se sitten Tyynenmeren aikavyöhyke tai mikälie. Jatkoja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti