Huomaa, että olen nukkunut todella rauhattoman yön. Enkä voi syyttää asiasta Diivaa tai Murinaa, sillä he ovat koko tämän viikon nukkuneet oikein onnnistuneesti. Vika oli omassa korvien välissä, joka tuotti aivan omituisia unia. Ei mitään tolkkua. Tai oikeastaan, olihan siinä aika selvä juoni.
Pitänee alustavasti kertoa, että olen todellinen rikossarjojen fani. Tykkään seurata etsivien työtä, kun he yrittävät saada rikollisen kiinni, tykkään "onnellisista lopuista", kun murhaajaa estetään viime tingassa tappamasta jotakuta (eikä siitä tosiasiasta pääse mihinkään, että jokaisessa rikossarjassa on vähintään yksi katselemisen arvoinen mies, jota voi kuolata suu puoliauki ja syyttää kuolatahroista omaa lastaan). Tähän saakka alitajuntani on pärjännyt loistavasti, eli noin kymmenen vuotta. Mielikuvitukseni ei ole tehnyt tepposia, enkä ole pelännyt olla yksin kotona. Päinvastoin, pari vuotta sitten mieheni ollessa kesälomamatkalla kauempana minun raataessa töissä, nukuin vallan takaovi auki jotta eläimillä oli vapaakulku. Tuolloin kissani kokeilivat, millaista ulkoilmaelämä oli ja selvästi he siitä nauttivat. Harmi vain että kotiaresti alkoi kun oravia alettiin kantamaan kotiin. Ja takaovea piti alkaa pitää kiinni kun kavereita tuotiin katsomaan, millaisessa puljussa asutaan (terveiset Jaska- kissalle). Eli aiheeseen palatakseni (miksi aina eksyn siitä....), saatoin jopa yöllä pitää ovia auki, vaikka olin juuri nukahtanut katsoessani rikossarjaa, jossa yksinasuva nainen oli raiskattu ja murhattu. Ei vain herättänyt mielikuvitusta, toisin kuin kaikki yliluonnollinen, hrrrr... Eikä ikinä nuo sarjat ole hyppineet silmille. Nyt oli sitten poikkeuksellinen yö, joka taisi kokonaan olla pelkkää yhtä rikossarjaa. Itse olin viaton sivullinen, joka sisusti tyylikästä ja isoa taloa jonkun menneen aikakauden (?) tyyliin. Oli näyttävää punaista samettia, epäkäytännöllisiä kristallikruunuja jne. En tiedä, miten lopulta päädyin jonnekin kellariin, jonne oli ammuttu joku ruskeasilmäinen, pitkähiuksinen mies. Tällä oli myös nahkatakki. Koko kellari oli yhtä rikollisluolaa ja kuljin tyynenä siellä, ainoa pelko oli että minut liitettäisiin murhaan, kun tarkoitukseni oli vain katsella ympäriinsä (whaaaat????!!?!?!). Kohtausten vaihtuessa aiempi ruumis taisi hävitä ja uusi tulla tilalle, sitä kuitenkaan näkemättä. Tai, olin jo jonkun kuoleman kokenut siinä vaiheessa kun Murina herätti vaatien ruokaa,sillä muistan sen hieman hyytävän olotilan jonka uni jätti. Sama olotila oli vielä aamulla herätessä ja muistan uneni jatkuneen jollain tavalla. Oikeasti, en ole muistanut unia hetkeen herätessäni, mutta tällainen sitten jää mieleen? Kiitos. Lisäksi unessa esiintyi serkkuni vaimo koiran kanssa lenkillä, siskoni kissa ja joku pettämiskuvio, jossa erään lähikaupungin hyvän ravintolan omistajan tytär oli petetty osapuoli. Himmeää, todella himmeää. Ilmankos ei ajatus kulje.
Tänään on hyvä päivä. Kun lasten aamu on alkanut, nappaan Uhman ja menemme paikkakuntamme avoimeen päiväkotiin. Olen ollut hieman huolissani Uhman sosialistumisesta, sillä vielä töissä käydessäni häntä ei vielä tarvinnut viedä hoitoon, josta olin onnellinen, sillä en halunnut häntä alle vuoden vanhana hoitoon. Siihenkin vaihtoehtoon olin varautunut ja pakon edessä niin olisi toimittukin, mutta vaihtoehdon löytyessä pidin hänet kotona. Nyt olen jälleen äitiyslomalla ja näin ollen Uhmalla ei ole tarvetta hoitoon. Naapurustossamme ei ole samanikäisiä lapsia ja lähimmät kaverini, joilla on ikätovereita, asuvat viidenkymmenen kilometrin päässä. Niinpä avoin päiväkoti, jonne vanhempi voi lapsensa kanssa mennä, kuulostaa aika ihanteelliselta. Torstaisin kokoontuu taaperokerho, jonka ikäluokka on sopivasti 1-2 vuotta. Päätin, että käyn katsomassa, mitä Uhma meinaa. Yksi vaihtoehto on tietenkin, että hän kokee muut lapset hieman uhkana, että ne vievät huomiota kuten kaksoset. Toinen on se, että Uhmaa ujostuttaa, eikä hän liiku äidin sylistä minnekään. Tapahtui mitä hyvänsä, jos Uhma osoittaa minkäänlaisia viihtymisen merkkejä, tulee tuosta joka torstainen traditio.
Kun sitten päiväkoti on testattu, tuon Uhman kotiin ja lähden omalle ajalle(kyllä, taas!!) ja menen ensimmäistä kertaa yksin ratsastamaan. Itse täytyy saada hevonen laitumelta, laittaa se valmiiksi ja päästä selkään. Saas katsoa, mitä tulee. Jännittää, mutta sopivassa mielessä. Tietysti käy niin, että jos hevonen viime kerralla oli kuin Herran enkeli omistajiensa läsnäollessa, niin nyt se näyttää kaikki temput, joita on oppinut elämänsä aikana. Noooo, kuten jo viime kerralla sille sanoin, käyn päivittäin tahtojen taistelua alle kaksivuotiaan uhmiksen kanssa, niin kumpi mahtaa vetää pidemmän korren, jos aletaan vääntämään? Minä olen äiti, ja muut toimivat, kuten sanon.
Selasin tuossa Ilta- Sanomien nettisivuja ennen kuin nousin ylös. Puhelin on hyvä seuralainen, kun lapset vaativat maitoa tai rauhoittelua hiljaisessa ympäristössä. Löysin muutamia otsikoita, joihin on pakko puuttua jo ennen sisältöön tutustumista. Oikeastaan otsikko kertoo sen, että turha avata linkkiä.
"Pirullinen vaiva piinaa kansanedustajaa- ei pysty nukkumaan eikä istumaan" Joo. Teidän, "kansanedustajien" ansiosta tavallinen kansa, jota siis väitätte edustavanne, on ylityöllistettyä, koska kaikki maksaa niin paljon ja velkaa on. Näiden velkojen vuoksi mekään emme pysty nukkumaan eikä perse kestä edes istumista. Hyvä että joku teistä kokee, miltä se tuntuu. (Sikäli en tykkää puuttua politiikkaan, sillä minulla on siitä vankat mielipiteet ilman kunnon perusteluja, sillä aihe ei kiinnosta tarpeeksi että perehtyisin siihen. Mutta koska haluan aiheuttaa kirjoitukillani huvia, mikään ei ole parempi tapa kuin puhua aiheesta josta ei ymmärrä mitään. Itseäni ainakin huvittaa tyhmät ihmiset, jotka yrittävät päteä)
"Rihanna kuherteli exänsä kanssa" No voihan nyt vittu, ette oo tosissanne? Jos haluatte tällaisesta aiheesta vaikka liitelehden, niin kiertäkääpä Suomen baareja yksi viikonloppu. Uskallan väittää, että jokaisesta kohteesta löytyy vähintään yksi kuteva pari, jotka joskus ovat seurustelleet. He eivät kyllä ole julkkiksia, mutta kiinnostanee ihan yhtä paljon (ainakin minua).
"Mysteeri selvitetty- Näitä löytyy naisen käsilaukun kätköistä" Joo. Ensinnäkin, selvittäkää se todellinen mysteeri. Miksi laukkua pakatessa tuntuu siltä, että sinne ei mahdu mitään, mutta jotain sieltä etsiessä tarvittaessa, se ei sieltä pohjattomasta mustasta aukosta löydy. Ja selvittäkää ennemmin, mitä löytyy äitien käsilaukusta. Vaikka juuri synnyttäneiden. Huonomuistinen naisihminen voi jemmata mukaansa vaikka miesten partahöylän. Tai onko kukaan miettinyt miehiä, joilla on käsilaukku? Minua kiinnostaisi paljon enemmän sen sisältö. Mitä sellaista heteromies kantaa mukana, että tarvitsee laukun???
Jälleen minulla oli kirjoittajakaveri mukana. Murina antoi omia, tiivistettyjä kommenttejaan lähes koko aamun. Nyt hän nukahti. Toivon, ettei teille käy niin lukiessanne aamun ajatuksiani. Jos niin kuitenkin kävi, jättäkää ilmoitus kommentteihin, niin tiedän hakea reseptivaatimusta blogilleni ja vaihtaa nimeksi "uniongelmaisten taivas". Näillä mennään mitä on annettu. Loistavaa aamunaloitusta tai päivän jatkoa itse kullekin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti