Jos on vaaleat, jalkapohjat ovat tummat illalla, kun päivät kulkee talomme lattioilla. Jos taas on tummat sukat, niiden pohja muuttuukin vaaleaksi. Mitä ***vettiä tässä talossa tapahtuu?!?!? Oikeasti. Joku vittuilee ja olan takaa. Teen kaikkeni, että täällä olisi edes jollakin tapaa siistiä niin, että lasten on turvallista ja vaaditun (edes sen verran kuin koira- ja kissataloudessa on mahdollista) hygienistä. Eilen katsoin tummanliilojen villasukkieni pohjia jotka olivat valkoiset. Seuraavaksi erehdyin katsomaan keittiöön sellaisesta kulmasta, että varmasti näin ulkoa tulevan valon hohteessa, kuinka joku oli räjäyttänyt jääkaapin edessä pommin ja vain pyyhkinyt jälkensä. Imurin liikuttelun jälkeen otin kiltisti mopin käteeni ja pesin keittiön lattian pariin kertaan ja muualla talossa kävin ottamassa ne kohdat, joissa maitoa (yllätyyyys!!) oli pinttyneenä. Eikä muuten edes kannattanut, sillä ne maitotahrat ovat edelleen siellä, en ole edelleenkään oppinut, että ne täytyy pestä kymmenen kertaa ja kihnuttaa kuivat rätin kanssa päältä ja lopuksi nuolla. Sitten ne ehkä lähtevät.
Kuinka moni tarkkailee roskapostiaan? Itse olen pitänyt sellaisen tavan jo parikin vuotta, sillä joskus fiksukin sähköpostin roskapostitunnistin erehtyy ja heittää tärkeää postia väärälle puolelle. Sitä se ei tosin ole hetkeen tehnyt, mutta saan pienen päivittäisen hupini käymällä katsomassa otsikot. Listaan seuraavaksi parhaat:
"(etunimi), minulla on yhä sinun alushoususi!" - Lähettäjänä nainen. Jos tykkäisin rillutella baareissa enemmän, voisin hieman miettiä, missäs sitä ollaan oltu. Mutta eipä ei, kyseessä on alushousumainos jossa saa ensimmäisen erän ilmaiseksi. Mutta miksi haluaisin sen jos se on jo jonkun ämmän kautta kiertänyt?
"etunimi.sukunimi@gmail.com- sähköpostisi ei ole vielä ansainnut ensimmäistä miljoonaansa!" -Whaat??? Mikä laiska, surkea sähköposti. Haastan gmailin oikeuteen huonosta sähköpostista, jolloin minä itse ansaitsen miljoonan. (Jos joku tietää sähköpostin joka takoo omalla ajallaan rahaa, niin vinkatkaa.)
"3 sporttilehteä ja upea juoksutakki alle 13e" - Tämä huvittaa vain sillä, että olen enemmän keskittynyt kasvattamaan elintasopersettä kuin juoksemaan. Oikeastaan, ennemmin helvetti jäätyy kuin tämä mamma juoksee. Poltan jo tupakkaa, miksi lisäisin riskejäni kuolla?
"Jaamme 10 000 ilmaista partakonepakkausta" -Onko joku nähnyt minut liian läheltä? Kiitti vinkistä.
"Nyt ET-lehti ja verenpainemittari tarjoushintaan" - Onkohan ne nähneet meikäläisen kauempaa?
Siinä lyhyet suosikkini. Ihana internetin mainosaika. Tosin, jos siitä maksettaisiin, voisin itsekin lähetellä supertarjouksia toisten sähköposteihin, varsinkin, jos vain tarvitsee keksiä iskevä kommentti. Asia täytyy ottaa työn alle.
Eilinen oli ensimmäinen päivä yksityisyrittäjän puolison pitkistä päivistä. Mieheni lähti aamulla kahdeksaksi töihin ja tuli illalla puoli yhdeksän. Olen alusta asti sanonut, etten valita miehen töistä. Siinä vaiheessa, kun hän laittoi yrityksen pystyyn, tiesin, että pitkiä päiviä on luvassa. Uudella yrittäjällä ei ole varaa kieltäytyä mistään, mitä tarjotaan. Onneksi olen suorittaja. Kun päätän selviytyä jostain ja tehdä sen päälle vielä jotain, se tapahtuu. Ihan vain osoituksena kaikille, että nyt pystyn siihen.
Voin sanoa selviytyneeni siis eilisestä ihan kunnialla. Päivä sujui rattoisasti kun sain kaverin kylään. Uhman kanssa ei ollut ongelmia nukkumaanlaitossa ei päivä- tai yöunilla. Päiväunilla hän oli sen verran yliväsynyt, että sain käydä kerran laittamassa takaisin sänkyyn ja rauhoitella, mutta yksi kerta ei minusta ole paljon. Illalla oli yksi huutokonsertti. Diiva kitisi sängyssään unta vastaan ja Murina huusi. Hän on se vaativampi lapsi ja kuten olen kertonut, olen muutaman kerran joutunut häntä rauhoittamaan sylissä asti. Mutta eilinen oli merkkipaalu. Hän lopetti itse itkun, ilman minua. Hengityksentasaantumisen ja hetken huitomisen jälkeen hän parkaisi kokeeksi kerran, mutta nukahti sitten. Parkaisun jälkeenkin kävin antamassa suukon otsalle, ihan vain että hän huomasi äidin kyllä olevan kuulomatkan päässä. Diivakin oli tuolloin jo nukahtanut, eli saatoin keskittyä Uhmaan.
Uhma on löytänyt uuden lempiruoan. Ananas. Eilenkin hän kiskoi purkillisen kyseistä herkkua. Olimme tosin olleet illalla jälleen ulkona, joten varmasti oli nälkäkin. Olimme tehneet kävelylenkin, varmaan parin kilometrin mittaisen ja koko sen ajan Uhma oli kiltisti seissyt seisomalaudan päällä. Se perhanan lauta vaan alkoi vinkua loppumatkasta kunnolla, vasen pyörä jumitti jollain tapaa ja se toimi aina kun hieman potkaisi, mutta sitten sitä sai potkia koko ajan. Onneksi kukaan ei tullut vastaan, ulkopuolisen silmissä olisin vaikuttanut varmaan äidiltä, joka yrittää potkia lapsensa laudan päältä. Selitäpä siinä sitten, että poika on kiltti mutta seisomalauta vittuilee. Kiitos ja anteeksi...
Minun on pakko tunnustaa olevani joskus todellakin perinteinen, raivostuttava nainen. Ja koska tunnustin asian eilen ääneen, voin hyvin kertoa sen täälläkin. Ja uskon (sekä ennen kaikkea toivon) muidenkin joskus taistelleen sellaisen asian kanssa kuin mustasukkaisuus. Mieheni on jo seurustelumme alusta saakka viettänyt aikaa erään naisen kanssa. Ymmärsin heti, että kyseessä oli pelkkä ystävä, kyseisellä henkilöllä oli miesystävä, jonka kanssa heillä oli yhteinen talous. Olen myös ollut mieheni mukana heillä viettämässä iltaa ja hän vastavuoroisesti käynyt miehensä kanssa meillä. Ja olen pitänyt naisesta, hänen kanssaan on ollut helppo tulla toimeen. Kesällä sitten hieman kaksosten syntymän jälkeen tälle pariskunnalle tuli ero. Mieheni kävi auttamassa naista uusien kodinkoneiden ostossa. Hän auttoi muutossa ja käytti naista Ikeassa. Mieleni valtasi synkkä mustasukkaisuus, josta en miehelleni maininnut, mutta joka korvieni välissä tietysti paisui. Jos haluan selittää, niin uskoisin raskauden jälkeisten hormonien hoitaneen puolet ajattelusta. Olin juuri synnyttänyt, uusi arki oli hieman luultua rankempaa enkä kokenut itseäni millään tavalla hehkeäksi. Koin paikkojeni roikkuvan ja aamuisin peilistä ei tuijottanut se Kauneista ja Rohkeista herännyt tyyppi. Jos taas haluan sanoa asian lyhyesti, myönnän olleeni lapsellinen. En kuitenkaan kärsinyt ajatuksistani sikäli kauaa, sillä tapanani on palata kerran viikossa maan pinnalle. Tajusin, että olin todellinen ämmä. Ihminen, josta olin koko ajan pitänyt, oli muuttumassa viholliseksi vain sen vuoksi, että oli eronnut. Ansaitseeko/tarvitseeko eronnut ihminen mustasukkaisuutta? Nöyp. Ei kylläkään sääliä, mutta myötätuntoa. Oikeasti, vain naissukupuolen omaava voi tehdä toisesta vihollisen eron myötä. Ja tarkkaan ajatellen, onhan Diivallekin tulossa kummisedäksi eräs miespuolinen ystäväni, jonka kanssa vietimme enemmänkin aikaa silloin kun olin vielä töissä ja hän asui samalla paikkakunnalla. Mieheni oli kuitannut tämän kysymällä kerran, onko mies salarakkaani. Todettuani ettei, asia jäi siihen. Meillä naisilla, ainakin kaltaisillani hemmotelluilla prinsessoilla on tapana saada aikaan asiasta suurempi haloo kuin miehillä. Nyt osaan jo hävetä vainoharhaisuuttani, mutta myös myöntää virheeni. Eilinen kaveri, joka oli käymässä, on juuri tämä kyseinen nainen. Hän viihtyi meillä lähes neljä tuntia ja juttua riitti. Hänestä on myös tulossa Murinan kummitäti. Koska mieheni ei ollut kuulemassa, saatoin rehellisesti kahvittelun lomassa tunnustaa olleeni mustasukkainen. Hän vakuutti, ettei hänellä ole suunnitelmia mieheni suhteen, johon saatoin jo nauraen heittää, ettei haittaa vaikka olisikin. Hän on kuitenkin nähnyt, mitä mieheni pakettiratkaisussa tulee mukana, kolme lasta. Ja lisäsin vielä, että jos he sattuisivat päätymään yksiin, niin itse saisin joka toisen viikonlopun vapaaksi. Koska en todellakaan enää kokenut mitään negatiivisia tunteita, ehkä hieman häpesin vanhoja, oli musta huumori juuri sopiva höyste. Ja tilanne oli kuitattu ja allekirjoittanut saanut synninpäästön. Kun olen idiootti, pystyn myöntämään sen. Toivon todella saavani hänestä vielä monina päivinä kahviseuraa, ennen kuin alan nimetä seinistä tunkevia matoja.
Laihdutuskuurini on sikäli hyvällä mallilla. Vettä en juo ihan joka kerta kun käyn tupakalla tai juon kahvia, annoin eilen itselleni luvan hieman vähentää huomattuani juoneeni neljä litraa vettä ennen kymmentä. Illalla mieheni toi tullessaan suklaalevyn, minulle. Siis minulle. Joko hän on huomannut laihdutusyritykseni ja yrittää sabotoida sen, tai sitten hän oikeasti rakastaa minua. Päädyin jälkeiseen vaihtoehtoon ja vedin hyvällä omatunnolla neljä ja puoli riviä suklaata. Fazerin vaalea maitosuklaa on aina ollut se salarakkaani, josta en aio luopua ja joka on luvallista. Onneksi mieheni söi loput suklaasta, joten eipä sitten tarvitse tänään kärvistellä, vaan jatkaa tonnikala-ananas-vesi-jugurtti-kaikkeaterveellistä-linjalla.
Tänä aamuna tulikin pelottavan paljon tekstiä. Kiitos jokaiselle, joka jaksoi lukea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti