Olet nyt sivulla, jossa kaikki kerrottu on täyttä totta, joka sisältää välillä asiatonta tekstiä ja joka saattaa joskus aiheuttaa likaisen naurun lukijassaan. Kirjoittajan mielenterveys on tällä hetkellä koetuksella, mutta ei kuitenkaan kokonaan menetetty. Kuitenkin, jos tekstien pohjalta aletaan harkita oikeustoimia, voin hankkiutua syyntakeettomaksi. Kuka tahansa tässä talossa käynyt uskoo sen mahdolliseksi. Antoisia lukuhetkiä.

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Päivän ääni?

Meillä se ainakin oli eilen mäiskis, jota seurasi huuto. Uhma tippui tuolilta, mäiskis,huuto. Ylähuuleen tuli pikku vekki, josta tietysti tuli verta. Pienen rauhoittelun jälkeen Uhma palasi leikkeihinsä.
Seuraavaksi Uhma tippui sohvalta. Mäiskis ja huuto. Uhma tuli halaamaan jotta pääsi huutamaan korvaani, halasin takaisin ja hieroin kolhun saanutta päätä. Samalla yritin hymyillä Murinalle, joka jollotti sitterissään. Diiva mäyssytti tyytyväisenä tuttiaan. Uhman huuto jatkui, Murina nauroi ja Diivan pahin vihollinen, oma käsi, varasti tytön suusta tutin. Diiva huusi. Murina alkoi näyttää hieman epäilevältä, pitäisikö hänenkin huutaa, kun kerran muutkin. Onneksi mieheni tuli sisälle, jolloin Uhma ryntäsi häntä vastaan, sain laitettua Diivalle tutin takaisin ja Murinakin meinasi, ettei ehkä sittenkään tarvita ääntä.
Istuin sohvalla Diiva sylissä. Uhma tuli viereen ja alkoi silittää kissaa. Jos en vielä ole kertonut, sillä pojalla on äitinsä jalat, jopa nurmikkoon voi kompastua. Pari kevätjuhlaliikettä, omasta suustani kuulunut "perkele" ja Uhma tippui jälleen. Kunnon mäiskis ja  taas seurasi huuto. Laitoin Diivan äkkiä sitteriin ja nappasin Uhman lohduttavaan syliin. Onneksi uniaika alkoi lähestyä. Vankoista epäilyistäni huolimatta Uhma ei enää tippunut sängystään. Päivä, jona tasapaino oli lomalla.
Toinen ääni, joka talossamme on viime päivinä kaikunut, lähtee itsestäni. Uskon mieheni hermojen kitinän jäävän sen äänen alle. Nimittäin hapankorppunarskutus. Käytännössä en ole syönyt viime päivinä muuta kuin hapankorppua, että mikä himo niihin iskee kun yhden erehtyy ottamaan. Ei siinä mitään, terveellisempiä ne ovat kuin popornit tai suklaa, mutta jos itseäni alkaa tympiä se rouskutus, en halua tietää mieheni hermojen tilaa. Tosin, on hän kuunnellut ääntänikin jo vuoden jos toisenkin, tuskin se rouskutus niin pahasti häiritsee, sillä silloin olen ainakin hiljaa...

Uhma ei varmasti enää jätä äitiä yksin kotiin. Hän lähti eilen (hieman myöhäiseen) puolitoistavuotisneuvolaan isänsä kanssa ja itse jäin Diivan ja Murinan kanssa kotiin. Koska Uhman huoneen lattia ei ole ollut pitkiin aikoihin näkyvissä ja siellä on lähes mahdoton kulkea ilman, että astuu minkään päälle, päätin tehdä asialle jotain kun viimein oli rauha kyseiseen asiaan. Otin sitten kaikki vauvojen lelut omaan talteensa kaksosten alkavaa leikki- ikää varten. Poistin puolet Uhman leluista, jotka eivät käytännössä katsoen olleet leluja vaan rojua. Sellaiset lelut, jotka voisivat aiheuttaa vauvoille tukehtumisvaaran näiden oppiessa siirtymään paikasta a paikkaan b (toivottavasti siihen menee vielä muutama vuosi) siirsin ylähyllyille, palautan kun ne ovat kaikille turvallisia. Projektiin meni reilut puoli tuntia, mutta se kannatti. Lattia löytyi. Uhma tosin saattoi olla hieman katkera asiasta, kun tajusi, ettei kaikki olekaan niinkuin oli.

Toivottavasti eilinen Anonyymi kommentoija lukee tänäänkin tekstini. Hänen kommenttinsa nostatti hymyn ja piristi . Kaikki kommentit ovat tosin olleet positiivisia ja piristäneet, mutta tässä oli joku juttu. Juttu piilee siinä, että ellei Pohjanmaalainen mieheni olisi niin perinteinen, voisi lapsillani oikeasti olla astetta ihmeellisemmät nimet. Uhmaakin seuratessani oikein harmittaa, ettei hänen oikea nimensä ole Uhma. Tyttärelleni nimeä miettiessäni ja surffatessani outojen nimien sivustolla rakastuin Illusiaan. Oijh, sehän kuulostaa vieläkin niin täydelliseltä. Kaksoisveljensä olisi sitten saanut tietenkin nimen Pessi. Onneksi mieheni on aika järkevä, hänen ansiostaan lapsiamme ei välttämättä kiusata koulussa ainakaan nimen perusteella...
Tiesittekö muuten, että Suomessa on joitakin vuosikymmeniä sitten kastettu poikalapsia Kosto- nimellä? Itselleni tieto oli uusi. Melkein voittaa jopa Kunto- nimen, jota olen suositellut jokaiselle alkoholista pitävän miehen (eli lähes kaikille) pojalle; isän kontatessa tuhannen päissään kotiin naapurit voivat vain sanoa "sieltä se Kunnon isi tulee". Tyttöjen nimistä mieleeni ehkä parhaiten on jäänyt vuosia sitten kasteilmoituksesta lukemani Wolferiina (yhdistän sen suteen) ja Stormiina (olisiko myrsky). Niin järjettömät, mutta kuitenkin ihanat. Ja nämä olivat toisia nimiä, eli ei niin suurta painoarvoa. Jokainen vanhempihan antaa lapsilleen mielestään maailman parhaimmat nimet. Itsekin olen niin onnellinen lasteni perinteisistä, helposti lausuttavista nimistä, mutta kantajiensa mielipiteet kuulen sitten muutaman vuoden päästä.

Lupasin jättää tämän aiheen mutta nyt aion laittaa lyhyen, sensuroidun ajatuksen tästä kohua herättäneestä asiasta. Osoitteessa  http://www.hs.fi/elama/%C3%84idin+paikka+on+t%C3%B6iss%C3%A4/a1305619845550 Virpi Salmi on sitä mieltä, että kotiäidit elävät veronmaksajien rahoilla eikä heillä ole aavistustakaan työnteosta. Rohkeasti kirjoitettu juttu. JOS ME KERRAN ELÄMME VERONMAKSAJIEN RAHOILLA, MIKSI MAKSAMME SITTEN VIELÄ UUDELLEEN VEROA TUOSTA AIKA MITÄTTÖMÄSTÄ SUMMASTA????!!!?? Olen maksanut kohta seitsemän vuotta veroa ja muut ovat matkustaneet niillä rahoilla, enkö jo viimein voi itsekin nauttia maksuistani? Ja miksi, oi miksi äitejä vastaan nyt hyökätään, milloin ne helvetin elämäntapatyöttömät, loiseläjät ja sosiaalipummit otetaan sosiaalisen median hampaisiin?!?!? Ei, annetaan aidosti laiskojen ja merkityksettömien ihmisten maata, mutta kohdellaan äitejä kuin kadulta löytynyttä koiranpaskaa. Ei kun anteeksi, sen kasan päälle sentään varotaan astumasta. Ihmetyttää myös, että selatessani otsikoita, oli tämän jutun läheisyydessä todella yhteensopivia juttuja. Joka puolella on yt- neuvotteluita, potkuja satelee ja työttömyyttä on yhtä paljon kuin viime vuonna. Onko kotiäitejä varten luvassa joku luvattu ihmemaa, jossa töitä on riittävästi? Koska lupasin sensuroidun tekstin, laitan vain lyhyesti ja lähes aikuismaisesti: hv. Ja rakas Kokoomus, te tunnutte olevan suurin taustapiru tässä jupakassa, luulen, että parin vuosikymmenen aikana ei löydy kovin montaa äänestäjää, joka antaisi äänensä teille.

Lisäänpä tähän nyt pari kuvaa. Toinen on jo kotiin saapunut paitani, joka oli pakko saada nähtyäni sen. Tilasin miehelleni samanlaisen. Ihanan täydellinen. Toivon firman painatuslaadun olevan sen verran hyvää, että kestää monia pesuja.
Seuraavaksi ihan itse suunnittelemani paitamalli. Se on jo luotu printiksi, joten sen kanssa on paitoja saatavilla.

Oma paitani ei ole vielä saapunut kotiin saakka, mutta tietenkin tilasin sellaisen itse luomallani printillä. Yritän huomisaamuna linkittää osoitteen, josta näitä saa tilattua, sillä uskon, että aika moni lukijani on juuri kaltaiseni laiska paska, joka kasvattaa lapsiaan kuin rikkaruohoja ja elo on kuin silkkiä vain, niin varmasti jokainen haluaa tällaisen tunnuskilven siitä. Saan provisiot, jos luomaani  printtiä käytetään, ja päätin että jos saan edes jonkinlaisen tilin, luovutan ainakin puolet eilen mainostamalleni LSSY:lle, tai sen "alajaostolle", eli SYKERÖLLE. 
(Tästä printistä saa antaa mielipiteensä, oli se sitten positiivinen tai negatiivinen)

Olikohan siinä taas riittävästi? Taidan jäädä odottelemaan, että muu talous herää. Kun lasten aamutoimet on hoidettu, saan aloittaa imuroinnin (voisiko joku keksiä täysin äänettömän imurin, niin voisin imuroida milloin vain?!?!?) ja sen jälkeen käydä kaupassa. Tänään tulee pari muutakin monikkoäitiä lapsineen kylään, kuten aiemmin kerroin, eli varmasti päivä täynnä puuhaa ja ääntä. Hihhei.

1 kommentti:

  1. Toi printti on kyllä mahtava, täytyypä tilata itsellekin sellainen paita. :D

    VastaaPoista